Tekstit

KANKAIDEN VÄRJÄYSINTO JATKUU

Kuva
Alkaa melkein käydä työstä tämä kankaiden värjäys, mutta en malta lopettaa ihan vielä. 

Joka kerralla opin jotain, mutta silti homma tuppaa menemään vähän pieleen. Ohjeita seuraamalla tulisi ehkä parempaa jälkeä, mutta kantapään kautta kokeilussa on oma viehätyksensä. 

Jatkoin tyynyliinojen värjäystä kahdella erilaisella värillä, kankaanpainovärillä ja tekstiilivärillä.

Tein valkoisesta tyynyliinasta tiukan mytyn, ja sivelin pensselillä kankaaseen reilusti sinistä, keltaista ja punaista painoväriä. Lopuksi töpöttelin sinne tänne myös violettia väriä.  


Laitoin riemunkirjavan mytyn muovipussiin muutamaksi tunniksi siinä toivossa, että värit imetyisivät kankaaseen. 

Jostain lukemani idea ei oikein toiminut. Ehkä väri oli vääränlaista. 

Tyynyliina näytti lähinnä siltä, että siihen olisi kaatunut maalipurkin jämät ja sen jälkeen vielä maalinpoistoainetta.
Lisäksi suurin osa väreistä valui huuhteluvaiheessa viemäriin. En viitsi edes ottaa siitä rumiluksesta kuvaa.

Kaksi sinistä tyynyliinaa pääsi e…

KENGÄNKOROILLE KÄVI KÖPELÖSTI

Kuva
Voi-voi näitä nahkapäällysteisiä kengänkorkoja! Ne eivät pysy siisteinä, vaikka kuinka hiekkateillä sipsuttelisi varpaillaan.

Näissä kopoissa nahkasuikaleet olivat ihan surkeaa laatua. Suurinpiirtein ekalla kävelyllä ne alkoivat rispaantua, ja muutaman käyttökerran jälkeen ei niitä enää saanut siistiksi liimalla ja lankilla. 

Repäisin loputkin suikaleet irti. Aika rumat liimantuhruiset kannat paljaistuivat esiin. 

Koska kengät muuten ovat vielä ihan siedettävässä kunnossa, täytyi koroille keksiä jotain. 

Ideoita ei puuttunut, mutta toteutus horjui tai lopputulos oli kamala.

Ensimmäisen kannan päällystin pystyraidalliseksi nahka-ja tekonahkasuikaleilla. Tekosuikaleet leikkelin allakan nahkakansista, joista totuus nyt paljastui. Kannet eivät olleet nahkaa nähneetkään. 
Olisi pitänyt käyttää päällystämiseen joko aitoa nahkaa tai muovista. Niiden yhdistelmä ei toiminut. Onneksi en tehnyt kuin yhden koron. Sen sai alkuperäiseen kuosiinsa helposti repimällä suikaleet irti ja raaputtamalla jähmett…

SIENISAALIS

Kuva
Herkkutattien kuvat silmissä kiiluen lähdimme kaverini kanssa metsään. 


Menimme paikkaan, josta vuosi sitten tatteja löytyi enemmän kuin mitä jaksoimme kantaa. Lisäksi siellä oli haaparouskuja paksuna mattona. 



Nyt korini oli kotiin tullessa vielä painavampi kuin viimeksi. Yhtään sientä ei korissa ollut, mutta sammaleen seasta löytyneet rautaromut painoivat sieniä enemmän.

Paikalla on joskus ollut asutusta. Siitä kertovat paksun maakerroksen alta kuultavat kivijalat ja reunustettu lähde tai kaivo.

Ensin silmääni pisti maasta pilkistävä rautapadan pala. Kun kyykistyin tutkimaan sitä tarkemmin, löysin lisää samanlaisia palasia. 



Vähän matkan päästä löytyi sammaleeseen uponnut hevosenkenkä ja sahanterän pätkiä.


Kun nyt osasimme katsoa maata eri silmällä, näimme siellä kaikenlaista, mihin emme aiemmin olleet kiinnittäneet huomiota. 


Kantoa vasten oli pieni lukko. Siitä näkyi vain vähän ruostunutta yläreunaa. Jotkut palat olivat ehkä peräisin työkaluista. 


Pistin romut koriin ja toin kotiin, pois…

VÄREJÄ METSÄSSÄ

Kuva
Aika usein ihmiset sanova syksyä harmaaksi,

vaikka metsät ovat täynnä värejä.

Siellä on kymmeniä ja kymmeniä erilaisia sävyjä,


jotka kaikki sointuvat toisiinsa täydellisesti.



Jotkut värit kirkastuvat sateella entisestään.

Metsän salaperäinen tunnelma korostuu sateen ropistessa. Silloin on kiva vain löntystellä, kuulostella ja katsella ympärilleen.

Kun sade taukoaa, alkaa kuulla muitakin ääniä.

Oravat rapistelevat puissa. Linnut virittelevät lauluja. Pupujussit pinkovat risukossa.



Metsäkuvia lisää
Toinen kuvakertomus vanhasta metsästä 





HUPSUT TIAISET JA ORAVAT

Kuva
Tiaisten kesyyntyminen on jokasyksyinen ilonaihe. Hömötiaiset, kuusitiaiset, töyhtötiaiset ja joskus myös sini- ja talitiaiset rynnivät syömään kädelleni. 



Tuntuu aina kivalta, kun pieni tipsukka istahtaa kädelle ja alkaa mussuttaa kuorittuja auringonkukansiemeniä tai pähkinänmuruja. Saatan joskus istuksia pihalla tuntikausia ja seurustella lintujen kanssa. 



Tänä syksynä kaksi sinitiaista on ollut rohkeampia kuin koskaan ennen. Jo ensimmäisellä kerralla, kun tarjosin linnuille kädestä syötävää, tuli sinitiainen viereiselle lintulaudalle sitä ihmettelemään. Seuraavana päivänä se jo tuli syömään ja toi kaverin tullessaan. Nyt ne tulevat aikalematta syömään hömötiaisten kanssa vuorotellen.


Tänä syksynä aloitin lintujen ruokkimisen tavallista myöhempään, joten emme ole vielä päässeet retkiasteelle. Muina vuosina, jolloin olen lahjonut lintuja jonkun verran myös kesäisin, olemme tähän aikaan syksystä jo harrastaneet yhteisiä metsäretkiä.


Kuka lähtee äidin kanssa metsään?


Niin minä kysyn pihalla…

LISÄÄ VÄRJÄYSKOKEILUJA

Kuva
Väreillä leikkiminen on hauskaa. Kun pitkästä aikaa pääsin alkuun kankaiden värjäyksessä, päätin kokeilla vielä vähän lisää. 

Ostin jauhemaisen Nitor-yleisvärin, jollaisella joku vuosi sitten värjäsin kellastuneet pitsiverhot sinisiksi. Pitää joskus laittaa niistä kuva. Silloin värjäsin jälkivärissä kaksi kapeaa pitsiverhoa vaaleansinisiksi. 
Verhoissa väri on kestänyt hyvin. Ehkä asiassa on auttanut se, että verhot ovat vain vähän aikaa kerrallaan ikkunoissa, enkä pese niitä joka kerran jälkeen.

Nyt otin käsittelyyn valkoiset salusiinit, jotka ompelin joskus pöytäliinasta ja muutaman valkoisen vanhan tyynyliinan.
Tein salusiinit täyteen myttyjä kuminauhoilla, rypistin verhot möykyiksi ja tungin pataan. 

Väri numero 11 toimi muuten hyvin, mutta tein liian tiukat möykyt, ja väri tarttui vain sinne tänne.

En muistanut ottaa välivaiheesta kuvia. Kuva, jossa kankaat iloisen keltaisina loistavat, on otettu toisen kierroksen jälkeen. 

Tyynyliinalle kävi samoin kuin verhoille- suurin osa liinasta j…