Tekstit

OMATEKOISTA MYSLIÄ PIENELLÄ VAIVALLA

Kuva
Tykkään syödä hedelmämysliä turkkilaisen jogurtin kanssa. Ongelma on se, että myslin hedelmät ovat melkein aina kivikovia. Syömisnautinto kärsii, kun joka puraisulla joutuu varomaan hampaita. 
Nyt sitten päätin matkia Heidiä, ja tehdä itse mysliä Heidin ohjeen mukaan. 

Näin se tehdään.
Sekoita kulhossa kaurahiutaleita, eri kokoisia jos siltä tuntuu, pähkinämursketta makumieltymysten mukaan, siirappia, ruskeaa sokeria ja miedon makuista kasviöljyä.
Puristele seosta, jos haluat osan myslistä möykyiksi.
Paahda seos 100 asteessa sopivan rapeaksi.
Lisää jäähtyneeseen seokseen kuivattuja hedelmänpalasia, rusinoita ym mistä tykkäät.
Ripaus suolaa.  
Säilytä mysli tiiviissä astiassa.

Minun seokseeni tuli
gluteenittomia kaurahiutaleita mantelirouhetta kookoshiutaleita ruokosokeria rypsiöljyä
Kuivattuja luumuja, aprikooseja, viikunoita ja omenoita, jotka leikkelin aika pieniksi palasiksi.
Siirappia ei ollut, joten rulautin sokeria reilusti eli vähän liikaa. Myös kookoshiutaleet paahdoin.

Leivinuunissa paahtamine…

NOSTALGISET KOULUTAULUT osa 1

Kuva
Koulutaulut ovat vuorotellen esillä. Nyt kaivoin myös talviunilla olleet taulut vintistä, missä ne pysyvät hyvässä tallessa, ja vaihdan sinisävyisten tilalle keltavoittoisia tauluja. 

Ensimmäinen aurinkoinen päivä sai aikaan keväisen olon. Myös siten, että illalla siistiltä näyttänyt kotini näytti aamulla jokseenkin sotkuiselta. 

Puulämmitys, kynttilöiden aikaansaama noki, tavaranpaljous ja siivouksessa laiskansutjakka emäntä ovat tehokas yhdistelmä. Tai en minä oikeastaan ole laiska. Minulla on vain niin paljon tekemistä, että joudun tekemään valintoja. Niinkuin nytkin. Sen sijaan, että olisin auringon paljastaessa pölyn alkanut siivota, aloin etsiä aarteideni joukosta keväistä rekvisiittaa. Siivous olisikin ollut liioittelua, koska nyt keltaiset yksityiskohdat valaisevat enemmän kuin pilvinen päivä.

Nämä taulut olivat matkalla roskikseen. Onnekseni sain niistä kuulla ja pääsin osaksi pelastusoperaatiota. 

Lapsuuden kansakoulussa koulutaulut olivat jokapäiväisiä opetusvälineitä. 

Järjestä…

ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Matkailu avartaa

Kuva
Perheelläni on tapana ottaa maukkaat eväät pienillekin matkoille. Äidilleni tuli vähän kiire Lieksan junalle, ja hän laittoi mehua ensimmäiseen käsiin sattuneeseen pulloon. Jo Höljäkän nurkilla äiti aloitti eväiden napostelun ja sai punaisen mansikkamehun hörppäyksellään vastapäätä istuvan matkustajan silmät pyöristymään. Mehupulloksi kun oli sattunut valkoinen pullo, jossa luki isoin punaisin kirjaimin Tuoretta verta.
Kun äiti samana iltana palasi iltajunalla, lyöttäytyi torin kulmalta hänen kävelyseuraksensa nuorehko mies. Äiti vastaili treffitarjouksiin nihkeästi, ja samalla kiihdytti askeliaan. Sinnikkäästi mies teki tarjouksiaan, kunnes katulampun keilassa hän näki neitokaiseksi kutsumansa äitini tarkemmin: Per … sinähän oot minun entinen opettaja! Neitokainen sai kulkea loppumatkan ypöyksin, kun ehdotuksiaan tehnyt seuralainen pinkaisi pikavauhtia tien toiselle puolelle ja katosi varjoihin.
Poronpotka
Nähdessäni äitini asemalla odottamassa minua nostamaan kantamuksia junaan, yhtei…

TOTEUTUNUT HAAVE, VANHA NURKKAKAAPPI

Kuva
Vihreä nurkkakaappi jäi entisen omistajan jäljiltä asumaan talooni. Minusta se on hieno.   En tiedä miksi haaveilin nurkkakaapista lapsesta asti. 

Lapsuuden pikkunukkeleikeistä on jäljellä kolme muovisen pirttikaluston osaa. Kaluston kaksi pitkää penkkiä on häveyksissä. Kalusteet ovat aina näkyvillä nurkkakaapin hyllyssä. 
Siis näköjään jo lapsena tykkäsin sinisistä huonekaluista ja vanhanaikaisista tavaroista.  Muita vanhoja lelujani voi katsella tästä Nalle, tästä Nukkeja 1960-luvulta ja tästä Leluja 1960-luvulta


Nurkkakaapin maalipinta kukkasineen on alkuperäinen. 

Hyllyillä säilytän vanhoja purkkeja, 

joissa säilytän pähkinöitä, pikkuleipiä, kuivattuja yrttejä ja muuta tarpeellista. 


Sininen kattila ja valkoinen emalipurnukka ovat Missun ruokajemmoja.

Kaapin päällä pidän mummin ja ukin posliinista vesikannua ja siihen kuuluvaa vatia. Vati on kahtena kappaleena, mutta en raski heittää sitä pois. Olen joskus liimannut osat yhteen, mutta ne irtosivat uudelleen kun pyyhin vadista pölyä. Ei …

NAPPIKEHYKSIÄ

Kuva
Seelan piirtämä Missu-taulu sai lopultakin kehykset. Piirustus ehti olla jääkaapin ovessa jo pitkään ilman kehyksiä.
Kehykset olivat valmiiksi kullanhehkuiset, mutta laitoin niihin hieman lisäväriä napeista. Minulla on joku kummallinen nappihimo. Lapsena leikin mummin nappivalikoimalla. Kaadoin napit pussista sänkypeitolle, ja valitsin niistä eläinten näköisiä nappeja. Paras oli tummanvihreä porsasnappi. Sillä oli ihan selvästi kärsä. Olen ehkä käyttänyt sen johonkin askarteluihin aikaisemmin, mutta en tähän hätään muista mihin.
Nappijuttuja kun on kertynyt aika monia, esimerkiksi  Kuistin ikkunaverhot napeista ja helmistä
Huomasin juuri, etten olekaan vielä esitellyt nappilamppuja. Asia täytyy korjata lähitulevaisuudessa.

Koristelin samalla systeemillä lisää kehyksiä. Olin spreijannut ne kultamaalilla jo aikaisemmin, ja nyt liimasin niihin nappeja kuumaliimalla. Metallista kehystä olisi kannattanut hieman karhentaa. Monta nappia sinkosi siitä maahan siinä vaiheessa, kun laitoin kehyksiin …

MAKARONILAATIKKOA TAKAPUOLESSA

Kuva
Mieleni teki makaronilaatikkoa, mutta laiskotti ruveta kokkaamaan kun Miss Marple oli juuri alkamassa. Niinpä tein pikaversion, joka osoittautui  erinomaisen maukkaaksi. 
Kaadoin voilla voideltuun vuokaan kuumaa vettä, ja kaadoin sinne gluteenittomat makaronit. Heti perään ripottelin päälle tummaa soijarouhetta, pinjansiemeniä ja pari sipulia lohkoittuina. Sekoitin seosta sen verran, että makaronit eivät jääneet möykyksi.  Kaadoin päälle desilitran juustokermaa, johon vatkasin pari kanamunaa ja himpun verran suolaa. Viimeiseksi raastoin pinnalle reilusti parmesanjuustoa,ja työnsin vuokan leivinuuniin. 
Vajaan tunnin päästä  uunista levisi herkullinen tuoksu tupaan. 
Tarvikkeet valikoituivat sen mukaan, mitä kaapissa oli; pussinpohjat makaroneja, pinjansiemeniä, juustopala, vajaa purkillinen kermaa ja juuri päiväyksen ylittäneitä kananmunia. Sipuleita ja soijarouhetta jäi vielä seuraavaan kertaan. Edullinen ruoka siis ja hyvältä maistui.  

Monta päivää sen jälkeen kun makaronilaatikko oli j…

HELMIKUUN VÄRILÄISKÄ, KLIIVIA

Kuva
Kliivia on vähän höperö kasvi. Kun se kärsii, se alkaa kukkia. Yläkerrassa on välillä aika viileää, mutta kliivia ei ole moksiskaan.  
Pakkaskauden jälkeen pidin huoneita muutaman päivän oikein lämpiminä, että Missu tarkeni istua siellä seuranani kun näpertelin. 

Kliivian multa kuivahti rutikuivaksi. Siksi annoin sille haaleaa vettä niin paljon, että vettä oli lautasella vielä muutaman tunnin päästä. Lopulta kukka imaisi loputkin vedet. 

Parin päivän päästä toistin kasteluoperaation. 

Kun jonkun päivän päästä vilkaisin kasvia, siinä oli kolme kukkavartta. 

Toisen yläkerran  huoneen kliivia miettii vielä, eikä se ole ruvennut tekemään kukkavarsia ainakaan vielä. Yleensä kukat kukkivat yhtäaikaa.