Tekstit

Avokadolankaa

Kuva
Avokadolla värjäämiseen sain idean Minnalta, joka kommentissaan avokadon kivillä ja kuorilla värjäämisen mainitsi. 
Uitin kiviä ja kuoria muutaman päivän sadevesisankossa. Sen jälkeen keitin niin monta tuntia. Kun vedessä alkoi lopultakin olla jotain väriä, lisäsin siihen raparperin varsia pureutusaineeksi. Kun nekin olivat muussina, siivilöin mönjät pois, ja laitoin veteen märän valkoisen seiskaveljesvyyhdin. 
Lanka likosi ja likosi, mutta väristä tuli aika mieto. Kun puristelin avokadon pehmentyneet kivet mössöksi, ja annoin niiden lillua siivilässä yhtä aikaa lankojen kanssa, tuli lankaan vähän enemmän väriä. 
Jos vielä värjään avokadoilla, taidan muussata kivet veteen kiehumaan heti niiden alkaessa pehmentyä. Kivet muuttuivat kiehuessaan lohenpunaisiksi, joten niillä voisi saada värikkäämpiäkin lankoja kuin mitä nyt sain aikaan.
Vaalea kellanruskea väri on kuitenkin aika nätti, joten en rupea sitä uudelleen värjäämään. 

Lankojen ja kankaiden värjäämisjuttuja löytyy lisää tunnisteella v…

Isoäidinneliöistä torkkupeitto

Kuva
Ensin varoitus: isöäidinneliöiden virkkaamiseen iskee helposti himo. Toisaalta, eihän se ole kovin paha himo. Muut hommat vain jäävät tekemättä. Kun myöhäillalla alkaa väsyttää mutta EI VOI lopettaa virkkamista, tulee tuskanhiki. Työ sananmukaisesti koukuttaa.

Peittoon kului kymmeniä pieniä ja vähän pienempiä keränloppuja sekä omasta että äitimuorin vintistä. Peittoa ei kannata pestä kovakouraisesti, koska uusien, konepestävien lankojen seassa on käsinpestävää lankaa. Osa langoista oli kertaalleen käytettyjä ja purettuja ja siksi kippuraisia, osa liian ohutta ilman kaverilankaa käytettäväksi, osa vähän liian paksua, mutta suurin osa suurinpiirtein samanvahvuista. 

Virkkasin kolmosen puikolla 35 tilkkua, kukin kooltaan suunnilleen 25x25 senttiä. En edes yritä neuvoa neliöiden ohjetta, koska halppoja ohjeita on netissä valmiina.

Ennenkuin virkkasin tilkut kiinni toisiinsa, leikin niillä vähän aikaa. 

Järjestelin tilkkkuja siten, että vierekkäisten tilkkujen värit kävivät yksiin.

Lopulta tuli…

Vanha pöytälamppu, muistilapputeline ja dirndl-leningit

Kuva
Kinusin tätä vanhaa pöytälamppua läksyjenlukuvaloksi ukilta joskus 1970-luvun alkupuolella. Läksyt oli varmaan hyvä peruste, koska ukki suostui antamaan lampun omalta työpöydältään. Välillä lamppu oli tytöillä lukuvalona,mutta sain sen jossain vaiheessa takaisin itselleni. Lampun sähköjohto on ainakin kerran jo uusittu.

Samainen lamppu on ukin työpöydällä jo paljon ennen 1970-lukua otetussa valokuvassa, mutta en tiedä sen kokonaisikää. Hieno se on, oli vanha tai uusi. Maalipinta on alkuperäinen ja saa sellaisena pysyäkin.

Myös tämä muistilapputeline on peräisin mummin ja ukin luota. Telineen nurjalla puolella lukee mummin käsialalla kirjoitettu teksti 25.6.61 Ilmarin tuoma lahja! Ruotsinkielisen tekstin perusteella voisin kuvitella, että ukki on tuonut lahjan kuoromatkaltaan Ruotsista. Ukki kuului Joensuun mieskuoroon vuosikymmeniä. Niinpä oli suuri järkytys, kun kuorosta potkittiin pois yli 80 vuotiaat laulajat, ukki muiden mukana.


Sain kerran pussillisen vanhaan kassakoneeseen kuuluneit…

Kukkasia keltaiseen mainoskassiin

Kuva
Johanna jätti tuunattavakseni keltaisen mainoskassin. Ompelin siihen samoja kukkasia, joita olen käyttänyt aikaisemminkin esimerkiksi näin Kukkakassi mainoskassista.
Kukat ovat peräisin vanhoista puuvillaverhoista. Suurin osa kukista on haalistunut melkein näkymättömiin, mutta siellä täällä on vielä käyttökelpoisia kukkia jäljellä.


Missu pyydystää taustalla ötököitä.

Kassin molemmilla puolilla oli teksti forever 21. 

Suunnitelmissa on ostaa aplikointijuttuja varten kangasliimaa. Luulen, että liima toimisi ainakin tällaisissa tuunauksissa. 

Kukkakedoissa hyödynnän myös verhojen reunojen vajaat kukkaset. Osa kukista jää joka tapauksessa toisten alle, joten puolikkaat riittävät oikein hyvin.


Tuunattuja kasseja ja laukkuja löytyy lisää tunnisteella laukut.

Talviturkin heitto ja synttärikakkua

Kuva
Tiinan ja Pekan luona vietettiin Viian 2-vuotisjuhlia. 
Viian äiti Venla teki taas hienon kakun, jonka koristeet olivat naapurin pihasta kerättyjä syötäviä. 

En malttanut olla huijaamatta äitimuoria väittämällä orvokkeja muovisiksi. Mummo kalpeni hetkeksi, kun luuli juuri syöneensä muovikukkia.

Ennen likosin järvessä puolet kesäpäivistä ja kävin avannossakin läpi kahden talven. Nykyisin olen siinä asiassa laiskistunut, ja vasta eilen heitin talviturkin järveen. Tukka tuli järvivesipesun jälkeen mukavan nihkeäksi. 


Otin omille kukkapenkeilleni taas vähän mallia naapurin penkeistä. Penkissäni kukkii vain yksi ranta-alpi. Oli niitä joskus enemmän, mutta ne eivät taida tykätä näin kuivasta mäntykankaasta.


Liljat ovat pihaltani tainneet kaikki joutua parempiin suihin, ja niiden paikalla kasvaa vain vuohenputkea.

Yhteistä mutusteltavaa pupujen kanssa

Kuva
Kun keräilen villivihanneksia, saattaa heinikosta ykskaks pilkistää pitkät korvat. Pian näkyykin jo utelias naama. 

Jotkut puput pysyttelevät näkymättömissä mutta eivät malta olla välillä kurkkimatta ympärilleen.

Alailmoissa mönkiessä törmää myös pieniin kulkijoihin. Tällä ötökällä oli salamatkustajia niska täynnä. 

En ole koskaan kylvänyt pihalle apilaa, mutta jostain sitä tähän on tullut. Olikin helppo keräillä teeaineksia, kun ei tarvinnut kuin ojentaa käsi.

Keräilen yleensä kuivattavaa vain pieniä satseja kerrallaan. 

Ennen hurahtamistani horsmaan, yritin keväisin nyhtää niitä vähemmäksi. Nyt katkon horsmat vasta sadon jälkeen.

Mesiangervoa, puna- ja valkoapilaa, horsmaa ja nokkosta menossa uunin pankolle kuivumaan. Eilen unohdin pienen nokkoskimpun pihalle, ja tänään se oli valmis pantavaksi purkkiin. 

Missu oli tietysti innokas apulainen, kun riivin aineksia pienemmiksi ja sulloin purkkeihin. 

Iso osa apilankukista joutui Missun palloiksi ja pitkin lattioita. Horsmaa Missu pureskeli kui…

Pikkuinen muistitaulu

Kuva
Leila toi joskus kirpusta tuunattavaksi puunvärisen muistitaulun, jossa taisi olla kaksi pyykkipoikaa. Alareunassa roikkui vähän omituinen kangaslelu. 


Joskus keskeneräiset työt jäävät viereksimään nurkkiin pitkiksi ajoiksi. Niin kävi tälle muistitaululle, jonka maalasin vihreäksi varmaan jo kolme vuotta sitten. 

Se roikkui sellaisenaan milloin missäkin, kunnes lopultakin liimasin siihen pieniä pyykkipoikia, pari magneettia ja koristeeksi puisia mansikkanappeja. Kuumaliima toimi taas kerran hyvin.

Tuunattuja muistitauluja löytyy lisää tunnisteella muistitaulut.