Tekstit

ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Suvun perintöä

Kuva
Tositarinoita lähipiirin kommelluksista
Suvun perintöä
Lapsena opin, ettei ruokaa saa tärvätä tai mitenkään kaltoin kohdella. Äiti ja mummit eivät koskaan unohtaneet mainita pula-aikaa, jos joku nirsoili ruokapöydässä. Ikinä en olisi uskaltanut lapsena tunnustaa osuuttani broilerin koiven katoamisessa. Rikokseni lie jo vanhentunut, mutta puolustuksekseni kerron varalta, että koipi oli lojunut yön grillissä.

Yövirkku mummini noudatti lääkärinsä ohjetta syödä kahdeksan pientä ateriaa vuorokaudessa. Oli tavallista, että mummi herätti minut yöllä kysyäkseen olinko nälkäinen. Kyläilin mielelläni mummolassa, koska siellä sai aina limpparia, mutta toistuvat nälkäisyyskyselyt hermostuttivat joskus. Sitä paitsi mummi ei uskonut ei-sanaa, vaan kantoi yötä päivää milloin mitäkin purtavaa, koska olin hänen mielestään laiha lapsi.

Niin se broileri. Sitä oli tarjolla jo päivällisellä ja aamukahden väliaterialla. Kahdeksan aamiaista valmistellessaan kuulin mummin taas mainitsevan yhä syömättä olevan b…

KAURISKARJA KASVAA

Kuva
Kauriit ovat syksyn ajan kulkeneet enimmäkseen pienissä porukoissa. Pihalla ovat vuoronperään vierailleet esimerkiksi äiti ja kolme vasaa, äiti ja kaksi vasaa, yksinäinen rouva, sarvipää, yksisarvinen tai kaksi rouvaa.

Kun talvi on nyt kunnolla tehnyt tuloaan, ovat kauriit alkaneet liittyä toistensa seuraan. Enimmillään niitä on ollut vasta kuusi yhtä aika syömässä, ja useimmiten tässä käy viiden kauriin porukka. Jonkun ajan kuluttua kaikki kauriit luultavasti taas lyöttäytyvät yksiin. 
Viiden kauriin sakkiin kuuluvat yksisarvinen, suorasarvi, äiti, pikkupoika ja pikkutyttö. Oikeastaan yksisarvinen ei enää ole yksisarvinen, koska sen toinenkin sarvi oli pudonnut. Eilen sarvi vielä oli paikoillaan, mutta tänä aamuna sen paikalla oli vain kolo. 
Viime syksynä sain yhden sarven kauriilta lahjaksi. Tässä siitä postaus Lahja kauriilta

Viime talven ajan kauriit kulkivat useimmiten kahdentoista kauriin laumassa. Näky oli aivan uskomaton, kuin sadussa. Kaksitoista kaurista lähimmillään vajaan metr…

KIRPPISTELYÄ

Kuva
Käyn silloin tällöin kirpussa, jossa kauppasin ylimääräisiä tavaroitani, kahvilla ja gluteenittomalla kääretortulla. 
Eilen vähän vilkuilin, olisiko hyllyillä mitään kiinnostavaa. Olihan siellä.

Verho eteiseen. Se vähän estää vetoa porstuasta eteiseen. Hinta 2 €. 

Mallinukke. Hinta 4 €, vähän kallis mutta hieno! Ehkä maalaan sen keltaiseksi tai ompelen sille vaatteet. 

Villainen ruusuhuivi Leilan rastatukkaan. Hinta 1 €.


Huppupyyhe Seelalle. Hinta 2 €.
Näppiin tarttui myös askartelutarvikkeita, mutta niistä lisää kunhan ne ovat muuttaneet muotoaan.

ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Iloista liikuntaa ja lavakarismaa

Kuva
Iloista liikuntaa ja lavakarismaa
Jotkut tanssin harrastajat löytävät elämänsä kohtalon lavatansseista. Niinä vuosina kun kävin lavatansseissa, onnistuin usein saamaan tanssittajikseni … kuinka sen nyt nätisti sanoisi … ei niin vakavasti otettavia kavaljeereja.
Kerran minua kyllä kosittiin. Kiiltävät kengät oli kysyjällä ja kohtuullinen tanssitaitokin, mutta emme keksineet mitään puhuttavaa. Kosijakandidaatin oli siis vähän niin kuin pakko mennä suoraan  asiaan saadakseen tietää, että tulisinko minä hänelle omaksi.  Enpä niin lyhyen tuttavuuden, kahden foxin perusteella oikein syttynyt. Hyötynäkökohta olisi ollut miehen kotipaikkakunta, Savonlinna. Olisi ollut kätevää käydä oopperajuhlilla, kun olisi ollut majapaikka omasta takaa.
Toinen tanssittaja sen sijaan puhua supatti korvaani koko ajan. Sanoin hänelle monta kertaa, että en kuule hänen puhettaan, että tanssittaisiin vain. Kertomus tuntui jatkuvan, mutta orkesteri soitti tavallista kovemmin, enkä saanut puheesta mitään selvää. Kun t…

NALLEPALLEKALLE

Kuva
Sain Nallepallekallen kaksivuotiaana äidiltä ja isältä. Se on siis jo aika vanha ja eläkkeellä.

Nallen mahassa on vekotin, josta kuului murinaa kun nallea käänteli. Nykyisin se ei enää murise. 
Nallen silmät ovat kaikkea muuta kuin lapsiturvalliset - ne ovat rautatikun nenässä ja irtoavat helposti. Nallen tassut ja naama on parsittu jo moneen kertaan, ja jalat on myös kursittu uudelleen ja uudelleen paikoilleen heilumaan. 
Turkista nallella on enää muutama töyhtö jäljellä, mutta on se silti ihana otus.


Nallepallekallen punahattuinen kaveri on vain kolmisenkymmentä vuotta vanha. Se muutti meille torilta, missä sen ompelija sitä kaupitteli. Nuorelta nallelta on joskus tippunut kuononpää. 
Molemmat nallukat asuvat olkkarin sohvalla. Joskus lastenlapset hoitavat niitä, mutta suurimman osan ajasta ne katsovat telkkaria. Missu käy joskus nuuhkimassa nalleja. Niissä onkin varmaan kissan mielestä monta mielenkiintoista tuoksua. 

Vanhoista leluistani juttuja myös
Nukkeja 1960-luvulta
Leluja 1960-luvul…

VALOA KAAMOKSEEN

Kuva
Helmet ja napit ovat varsin monikäyttöisiä askartelutarvikkeita. Olen niistä näperrellyt niin verhoja ( Kuistin ikkunaverhot) kuin lamppujakin. 


Pöytälamppu on kehikko lapsuudestani. 60-luvulla kehikko oli päällystetty muovinauhalla, jollaisella myös purkkeja päällystettiin näin Kurkkupurkkeja kuin ennenvanhaan ja näin Peltisankosta vanhanajan purkki

Meillä erivärisillä nauhoilla päällystettyjä kehikoita roikkui myös katossa, ja samalla systeemillä tehtyjä varjostimia oli myös talossa jossa nyt asun. Varjostimet olivat ihan kelvollisia, mutta ne kärtsäsivät helposti jos lamppu oli liian vahva. Niinpä täälläkin roikkui katossa vaaleanpunainen muovivarjostin, joka oli sieltä täältä mustunut ja käpertynyt kurttuiseksi.
Nyt kehikko on kuorrutettu helmillä ja napeilla. Pujottelin niitä sikinsokin vihreään kukkalankaan ja kiristin langat kehikon reunoihin. Puuhaan tarvitaan vain pienet, mielellään käyrät pihdit ja leikkurit, millä langan saa napsaistua poikki.  Alunperin laitoin varsinkin isoja…

PÖLLÖTARJOTIN

Kuva
Joku saattaa muistaa millaisissa vanerirasioissa vihreät kuulat ennen myytiin. Joskus jouluisin karkkilaatikoita tuli joskus lahjaksi.
Vanhempieni kyökin yläkomerossa oli jokunen rasia odottanut uusiokäyttöä aika monta vuotta, ennen kuin minä sinne kurkkasin. 
Yhdestä rasiasta tein pienen tarjottimen. Se oli ensimmäinen mosaiikkityöni jo monta vuotta sitten.


Olin saanut lahjaksi pussinpohjat pieniä mosaiikkipaloja, jotka liimasin rasian pohjalle pöllön muotoon. En malttanut odottaa tarpeeksi kauan, ja jotkut pienet siprut rupesivat heilumaan saumausainetta niiden väleihin levittäessäni. Yritin saada muruset pysymään paikoillaan laastin avulla, mutta se ei onnistunut. Niinpä muutamiin kohtiin jäi pieniä kauneusvirheitä, kun murut pian käytössä irtoilivat.Tarjottimeen käytin valmiiksi sävytettyä laastia, joka on jo peittynyt uuden laastin alle.  Mutta alunperin väri oli muistaakseni vähän sinertävä tai vihertävä. Rasian reunat maalasin vaaleansinisiksi.

Tarjotin oli virheineen päivineen käyt…