Tekstit

KAURISKAMAA

Kuva
Olen jokseenkin hullaantunut metsäkauriisiin. Jo monen vuoden olen ruokkinut niitä pihamaallani. On aivan lumoavaa, kun jopa kaksitoista kaurista yhtäaikaa ruokailee, nukkuu päiväunia tai yöpyy makuukamarini ikkunan alla. Jos ikkuna olisi auki, yltäisin kauriita silittää. 

Hullaantumiseni tietäen ei ihmetyttäne, että tykkään myös kauriin kuvilla koristelluista esineistä, koruista, ja kankaista. 
Vanhin kauristavarani on pieni muovinen bambi, jonka sain lapsena joululahjaksi. Kuin ihmeen kaupalla se on pysynyt tallessa ja vieläpä ehjänä. Omat lapseni leikkivät sillä ahkerasti, mutta nykyisin se on eläkeläinen ja koristeena. 

Kaverit ja sukulaiset ovat lähettäneet minulle monia kauriskortteja, joista vanhin on vuodelta 1976. Ennen oli tapana lähettää kortteja lyhkäisiltäkin matkoilta, ja kyseisen kortin veljeni oli lähettänyt Helsingin matkalta. 



Pienen posliinisen bambin sain kansakoulussa pikkujoululahjaksi. 



Selkänojana pidettävän kauristyynyn ompelin kirpputorilöydöistä, euron verhosta j…

VALOSIEPPARI

Kuva
Valosieppareita olen tehnyt vasta yhden, mutta luultavasti niitä ilmaantuu vähitellen muutama lisää. Ehkä tulisin toimeen ilmankin valosieppareita, mutta niitä on mukava näperrellä.
Ensimmäisen siepparin tarvikkeet
kaksi käytettyä cd-levyä paljetteja, uusia ja käytettyjä
farkuista ratkottuja strasseja kuumaliimaa  pätkä siimaa
naula ja vasara


Liotin levyjen reunoja hetken kuumassa vedessä. Sen jälkeen reiän tekeminen onnistui kivuitta eli levyihin ei tullut säröjä. Kun leikkasin aiemmin levyjä kylmiltään, monet niistä halkeilivat miten sattui. (Minulla on purkillinen palasiksi leikeltyjä levyjä odottamassa uutta käyttöä.)
Liimasin kuumaliimalla molempien levyjen toiset puolet täyteen strasseja ja paljetteja, jonka jälkeen liimasin muutamalla liimapisaralla levyjen nurjat puolet vastakkain. 
Lopuksi pujotin siiman reiästä ja ripustin levyn verhotankoon killumaan.  Valon osuessa strasseihin, siepparista tulee kivoja heijastumia ympäriinsä.

JALKARAHEJA JA SIILIMÖKKI MEHILÄISLAATIKOISTA

Kuva
Isäni kasvatti kymmeniä vuosia sitten mehiläisiä. Kun innostus laantui, jäivät käytetyt mehiläislaatikot lojumaan vanhempieni kellariin.

Viime syksynä veljeni pihamaalla haahuili pieni siili. 
Kylmissään ollut Frans muutti luokseni ja sai löytöpäivänsä mukaan nimekseen Frans. 
Ihan aluksi se sai lämmitellä, ja seuraavaksi se sai ruokaa. Se vaelteli pitkin alakertaa ja kävi vähän väliä syömässä ruokakipostaan, missä oli tarjolla kissanpöperöä, pähkinöitä ja siemeniä. Juotavaksi se sai vettä ja nukkumapaikakseen heinillä täytetyn, kumolleen jätetyn pahvilaatikon. 

Toivuttuaan yöpakkasista Frans muutti viileään porstuaan, missä sillä oli kaksikin unipesää. Hoitosiilit pitää totuttaa kylmään vähitellen. 
Ensimmäisinä päivinä porstuassa Frans söi yhtä usein kuin sisälläkin, mutta vähitellen sen päiväunet venyivät ja ruoka-ajat harvenivat. 

Sillä aikaa kun Frans lihottautui talvea varten, kaverini rakensi sille kahdesta mehiläislaatikosta mökin. Jo valmiiksi lasivillalla eristetyn mökin sisälle l…

MISSU TUTUSTUU MAAILMAAN

Kuva
Missu haluaisi nykyisin aina mukaani kun olen lähdössä johonkin. Se syöksyy porstuaan, istahtaa oven eteen, naukuu ja katsoo minua merkitsevästi. Milloin sää sallii, otan sen pihalle valjaissa tai isossa kantokopassa. Ulkoilu ei välttämättä kestä pitkään. Joskus Missu haluaa samantien takaisin sisään, mutta joskus se käy koppaansa päiväunille. 
Jos siilit sattuvat olemaan lähistöllä, tuijottaa Missu niitä kopastaan hiiskumatta. 

Ensimmäiset valjaskokeilut olivat varsin mielenkiintoisia. Missu kyllä pureskeli valjaita mielellään, mutta se ei ollut kovin yhteistyöhaluinen kun laitoin niitä paikoilleen. Se kiemurteli kuin mato, ja karkuun päästyään se paineli sohvan tai kaapin alle ja pysyi siellä.

Kun lopulta muutaman epäonnistumisen jälkeen sain valjaat ujutettua sen päälle, se vääntäytyi mutkalle ja yritti parhaansa mukaan purra valjaat irti. 
Ensimmäisillä kerroilla laitoin Missulle myös pienenpienen kaulapannan ja siihen flexin. Luin jostain, että moinen varokeino on hyvä ainakin siinä …

SADEPÄIVÄN PUUHIA LASTENLASTEN KANSSA

Kuva
Lastenlapseni tykkäävät kuunnella ennenvanhaan-juttuja ajasta jolloin olin lapsi. 
Leikit ja tavat ovat paljon niistä ajoista muuttuneet, ja lapsia naurattaa kun kerron vuosikymmenten takaisista leikeistä, kolttosista, koulupäivistä, vaatteista, tavoista ja tapahtumista.

Eilen 6-vuotias Seela ehdotti, että tekisimme käpyeläimiä. Lapsuudessani käpylehmiä- ja possuja tehtiin lisäämällä kävyille vain tikkujalat, mutta Seelalla oli askarteluun parannusideoita. 

Keräsimme pihalta kuusen-ja männynkäpyjä ja kuivia oksia. Kävyt olivat sateen jäljiltä märkiä ja niiden suomut olivat aivan ummessa. Toimme ne uunin päälle kuivahtamaan, ja suomujen aukeamista odotellessa kaivoimme kätköistäni esiin Seelan valitsemia askartelutarvikkeita, tilkkuja, papereita, nauhoja, silmiä, vanua ja höyheniä.

Tarvitsimme myös liimaa, sakset ja kuminauhoja; liimaus takkuili joten kiristimme isoimmat osat kuivumisen ajaksi kuminauhoilla. 
Kuumaliima olisi ollut tehokkaampaa, mutta erikeeper on lasten kanssa puuhaillessa…

TIHUTÖITÄ LIITERISSÄ

Kuva
Tämän tarinan opetus: Älä vie auringonkukansiemeniä säkeissään liiteriin. Tai jos viet, niin pistä ne orava- ja hiirivarmaan astiaan. 
Minulla oli vakaa aie kipata siemenet kannettomasta muoviastiasta peltitynnyriin, mutta unohdin koko jutun. No joo, en vaan viitsinyt asiaa hoitaa.
Näin kyllä ikkunasta, että liiteriin pujahti vähän väliä oravia, mutta luulin, että niillä oli siellä pesä. Klapeja hakiessa liiterissä kuului usein rapinaa, mutta ainahan liiterissä vähän rapisee. Sitäpaitsi säkki näytti päällisinpuolin ehjältä. 
Joku viikko taaksepäin katsoin säkkiä hieman tarkemmin sen jälkeen, kun näin oravan istuvan sen päällä. Säkin pohja ammotti puhki, muoviastian pohjalla oli kilokaupalla siementen jämiä. Säkin päällipuolella oli monta reikää, joista siemeniä valui maahan nonstoppina.
Tyhjensin säilyneet siemenet kannelliseen muovilaatikkoon ja peltitynnyriin. Tynnyrin päälle pistin päälle ylösalaisin tynnyriä hieman suuremman muovisaavin. Ajattelin, että se estäisi oravien pääsyn tynny…

PIHAN YKSITYISKOHTIA

Kuva
Olen valanut pienehköjä pihakiviä ja koristellut ne joutavilla romuilla. Avaimet, korkit, lasinpalaset, prikat tai muut metallirinkulat ja simpukat istuvat hyvin pihakiviin.

Kaikki muut ovat kestäneet ehjinä, paitsi lasinpalasista halkesi muutama talven aikana. Se ehkä johtui siitä, että unohdin kivet väärään paikkaan. Boolimaljan lasia ei ole tarkoitettu kestämään traktorin painoa. (Postauksessa Peilien koristelua on kerrottu, mihin käytin osan haljenneesta punaisesta boolimaljasta.) En ole upottanut kaikkia kiviä tiukasti maahan juuri siksi, että voin siirtää ne talveksi sivummalle. 

Muotteina olen käyttänyt joutavia muoviastioita, pieniä ämpäreitä, jäätelö- ja irtokarkkirasioita. Kun töiden antaa rauhassa kuivahtaa muutaman päivän, saa ne helposti irti astioistaan. Niitä voi siis käyttää moneen kertaan.

Osan kivistä tein siten, että asettelin koristeet astian pohjalle ja kaadoin mönjän niiden päälle. Muutamaan kaadoin laastin ensin astiaan, ja upotin koristeet märkään massaan. 
Massa o…