Koti metsänreunassa

Sain ilon kirjoittaa Ylä-Karjalan kierrätysnumeroon tuunauksesta ja kierrättämisestä. Tässä juttu luettavaksi teille, joille ei tule Ylä-Karjalaa.  Suurin osa jutun tuunauksista löytyy blogista. 

Vuosia sitten sain Raija-kaveriltani kauniin vihreän hameen, joka oli kutistunut hänen kaapissaan. Pohdimme äsken Raijan kanssa hameen ikää, ja päädyimme 1960-lukuun.  Käytin polven alle ulottuvaa hametta aika paljon sekä töissä että kotona. Hame on hyvin helppohoitoinen ja pysyy sileänä loputtomiin. Lisäksi kangas laskeutuu nätisti ja jopa jotenkin hylkii tahroja.  Ongelma oli se, että hame jatkoi kutistumistaan kaapissani ja joutui sen takia moneksi vuodeksi syrjään.  Eilen kekkasin konstin, millä sain hameen takaisin käyttöön. Missu toimi tietenkin avustajana.  Ratkoin vetskarin irti muuhun käyttöön, ja lyhensin hametta yläreunasta 20 senttiä. Ompelin yläreunaan viisi senttiä leveän kuminauhan. Sitä oli aika ärsyttävä ommella, koska se ei juurikaan joustanut.  Kun ompelin kuminauhaa lenkiksi, hyppi siksak-ommel miten sattuu.  Onneksi muistin pikkuniksin, jonka avulla myös tarranauhan ompelu sujuu näppärästi. Laitoin päällimmäiseksi palan

Kirpuista ostelu on ollut viime aikoina maltillista. Totta puhuen se ehkä johtuu siitä, etten ole pahemmin kirpuissa käynyt.  Missu mielellään esittelee pieniä ostoksiani.  Minulla oli joskus aikaisemminkin enkelimuki. Kai se on mennyt pirstaleiksi, koska sitä ei enää hyllyssä näy.  Muki taisi maksaa euron.  Sitruunamelissa työntää lisää versoja, vaikka luulisi sillä jo olevan vilu pihalla. Reunimmaiset kirjat ovat kirjaston myyntihyllystä, jossa kirjat maksavat 10 senttiä kipale. Paulo Coelhon vanhat kirjat ovat huimasti mielenkiintoisempia kuin uudet, ja olen päättänyt jo monta vuotta sitten jättää uusimmat ostamatta. Nyt päätös  kuitenkin  horjui, kun Valkyriat oli kirpussa myynnissä 50 sentillä.  Enid Blytonin SOS-sarjan kirjat ovat kirjaston kirjamyynnistä, 10 senttiä kappale nekin.  Tammen kultaiset kirjat eivät menetä viehätystään. Kirpussa nämä maksoivat yhteensä euron.  Paidan niskassa lukee 21 for ever. Se näyttää vähän yökkärin p

Sain lahjaksi kosteuspommiksi mainostetun kankaisen kasvonaamion. Sen kun laittaisin naamaan, saisin vartissa intensiivisesti kosteutetun ihon.   Naamion mukana elottoman näköinen, rasittunut ja epätasainen ihon pinta juonteineen rupeaisi tuntumaan elinvoimaiselta.  Ensin naamari piti painella ihoa vasten suojamuoveineen. Siinä vaiheessa näytin lähinnä kummitukselta. Suu hävisi melkein kokonaan muovin alle, ja nenän päällä olleet muovit lepattivat hengittäessä. Suojakalvo oli sininen, mutta jostain syystä sinisyys ei kuvassa erotu. Sininen naama oli aika hurja.  Naamari tarttui ohjetekstin mukaisesti nahkaan. Ainakin sain nauruelinvoimaa katsoessani peiliin.  Piti oikein laittaa rillit päähän, niin sain kunnolla ihailluksi itseäni. Vartin päästä näytin tältä. Kuva ennen naamiota jäi ottamatta, niin vertailukohtaa ei ole. Olisi ehkä kannattanut kammata tukka ennen kuvausta. Se kun kostui naamarin jälkiä putsaillessa. 

Kesällä en raski poimia purkkeihin istuttamiani kukkia maljakkoon, mutta syksyllä kyllä.  Purkin päällystin joskus pääsiäiskukkasille  maljakoksi   lautasliinoilla ja decoupagelakalla.  Lautasliinasta otetaan käyttöön vain ylin kerros. Muut kerrokset irtoavat helposti, ja ne voi käyttää vaikka näsdyykkeinä. On makuasia, irrottaako haluamansa kuvat lautasliinoista repimällä, rapsuttamalla vai saksilla leikaten. Tykkään enemmän rosoisista reunoista kuin leikatuista, joten yleensä rapsuttelen kuvat irti ikiaikaisella hedelmäveitsellä tai revin ne irti varovasti.  Tällä kertaa kukkia pitävät pystyssä mytätyt muovipussit.  Parin sentin mittaiset kurkut olivat yhtäkkiä kasvaneet laatikoissa näin komeiksi.  Kesäkurpitsa tekee yhä pieniä kurpitsoita.  Sieltä täältä kukkapenkeistä kurkkii vieläkin näin somia kukkasia. Vaaleaorakaslöytö on jo muutaman viikon takaa. Naapurista tulin taas täysin käsin. Naatteja, karviaisia ja viinimarjoja k

Leilan tilaama välly isoäidinneliöistä on lopultakin valmis. Tein siitä samankokoisen kuin Heidin ja Johannan vilteistä, 42 ruutua, kukin 25x25 senttiä.  Kun heittäydyin pitkäkseni sohvalle virkkaamaan, odotti Missu vieressä että laitoin sen peiton päälleni.  Sitten Missu kaivautui peittonsa alle ja alkoi nautiskella elämästä.  Aika monet unet Missu ehti vetäistä, ennenkuin peitto tuli valmiiksi.  Kuten muissakin virkkaamissani peitoissa, on tässäkin uusia ja vanhoja lankoja, lankojen jämiä, purettuja lankoja ja kokonaisia keriä. Ohuetkin langat saa hyödynnettyä vilteissä, kun virkkaa kaksinkertaisella langalla. Osa langoista on täyttä villaa, osassa on villaa ja keinokuituja. Peitto pitää pestä käsin tai käsinpesuohjelmalla, koska varsinkaan vanhat langat eivät kestä tavallista konepesua. Ruudut virkkasin yhteen vaaleansinisellä nallelangalla.  Näissä linkeissä kuvia edellisistä vilteistä Isoäidinneliöitä 42 kipaletta = peitto Isoäid

Tainan hylkäämissä vaatteissa oli myös suorat harmaat pitkikset.  Muuten pöksyt olivat hyvät, mutta lahkeet olivat himpun verran lyhyet. Nips ja naps aukaisin lahkeitten reunaompeleet, ja pituudesta tuli juuri passeli.  Kun käänteet peitti lampunvarjostimesta irroittamallani kukkapitsillä,  peittyivät reunahuolittelut ja taitoskohdat. Asettelin pitsien piparireunat hieman lahkeiden reunojen ylitse. Pitsit pysyvät napakasti paikoillaan, kun ne ompeli sekä ylä- että alareunoistaan kiinni.  Housutuunauksia löytyy lisää tunnisteella housut. Tässä linkki edelliseen housutuunaukseeni Ukkohousut ja pitsisortsit ne yhteen sopii

Kesällä Birdlife-juttu jäi liian syrjään. Aika ei millään riittää kaikkeen, joten listastamme puuttuu yhä 20 lintua. Ehkäpä lista vielä vähän pääsee pidentymään. Pihalintuja on ollut tosi paljon, mutta suurin osa niistä on jo merkitty listaan aikaisemmin. Tänä kesällä pihalla pesivät tavallisten kesäasujien lisäksi punatulkku ja järripeippo. Punatulkun poikueessa oli kuusi lapsukaista, jotka näyttivät ihan kutistuneilta punatulkuilta. Nokat ammollaan ne kiljuivat piirissä tyhjän lintulaudan katolla.  Lintulapsia on pihamaalla tänä kesänä ollut ennätysmäärä. Talitiaiset, sinitiaiset, töyhtötiaiset, viherpeipot ja peipot saivat ainakin kahdet poikueet. Niiden lisäksi pihalla vilistelivät lapsineen jo mainitsemani punatulkku ja järripeippo sekä harmaasieppo, kirjosieppo, puukiipijä, vihervarpunen, räkättirastas, punakylkirastas ja käpytikka. Uusi tulokas pihalla oli hippiäinen, jonka rinnalla sinitiainen näytti suurelta. Rouva Fasaani on piilokuvassa. En ehkä olisi sitä h

Pitäisi aina ottaa kuvia tuunauksista, kun en ilman kuvia näköjään muista omia tekeleitäni. Nämä vuosia sitten Tainalle värkkäämieni tarjottimien kuvat löytyivät ihan sattumalta kuvien ö-mapista. Se oli mukava yllätys koska olin tarjottimet ihan unohtanut. Pyöreä tarjotin oli ruosteinen peltinen ja kulmikas rapistunut puinen tarjotin. Kummassakaan ei ollut mitään kiinnostavaa, joten ne saattoi tuunata kokonaan uudelleen. Maalasin tarjottimet kevyellä kädellä sinisiksi. Maalin kuivumista odotellessa leikkelin karkkipapereista kiinnostavia osia valmiiksi. Kun maali oli kuiva, liimasin decoupagelakalla karkkipapereita ristiin rastiin tarjottimeen ja lopuksi lakkasin pinnan pariin kertaan. Decoupageaskartelut kestävät kostealla pyyhkimistä, mutta tiskikoneessa niille varmaankin kävisi köpelösti.   Puutarjottimen kuvitin keijukaiskiiltokuvilla sivelemällä decoupageliimalakkaa kuvien alle ja ylle. Kiiltokuvat ja karkkipaperit ovat helppokäyttöistä askartelumater

En löytänyt kuvia joita tiedostoistani etsin, mutta löysin näin kauniita luontokuvia. Arkistoiminen on minusta niin työlästä, että vain murto-osassa kuvia lukee kuvasta tietoja. Niinpä en muista, milloin nämä satumaiset kuukuvat on otettu. Ottaja on joko kaverini tai minä, siitäkään en ole varma. Syksyiset hämähäkkien seitit ovat kivoja paitsi silloin kun ne läsähtävät naamalle metsässä.   Oravat ja linnut kattavat pöytänsä milloin mihinkin. Sienien lisäksi ne kiikuttavat puuhun omenoita, joita viskon maahan syötäviksi.   Nämä lehmäkuvat ei varsinaisesti kuulu luontokuvien joukkoon, paitsi että ne majailivat niityllä. Omistajan luvalla sain ottaa lehmistä valokuvia. Luontokuvia löytyy lisää tunnisteella luonto.