Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2018.

Mokkasaappaat vintin kätköistä

Kuva
Kun menen äidin vinttiin hakemaan jotain, löydän yleensä jotain muuta. Nyt hakusessa olivat sinapinkeltaiset langat, joiden sijaan löysin nämä vanhat mokkasaappaat.  Punaruskeat Monofinnin saapikkaat ovat 1970-luvulta. Äiti käytti kenkiä aika paljon töissä, mutta ne ovat yhä käyttökelpoiset. Myös kengännauhat ovat mitä luultavimmin alkuperäiset.  Kengät eivät ole mitenkään supermukavat jalassa, koska sisäpohjat ovat aika kovat. Pohjallisilla käyttömukavuutta saa lisättyä.  Saa nyt nähdä, tuleeko minulla niitä käytettyä. Ehkä joskus.  Lisää mennyttä muotia löytyy hakusanalla muoti.

Vielä tarvitaan välkettä, tähtiheijastin

Kuva
Tähtiheijastimeen tarvitaan vain kaksi palaa heijastinkangasta ja huopaa, kiinnitysnauha ja lukkoneula.  Leikkasin heijastinkassista, josta näköjään riittää heijastinmateriaalia loputtomiin, kaksi tähtöstä. Ompelin ensin tähdet pyöreisiin huopapalasiin.  Lopuksi ompelin lätkät vastakkain oikeat puolet päällepäin. Samalla ompeleella kiinnittyi heijastimen nauha paikoilleen.  Lisää heijastimia löytyy hakusanalla heijastimet. 

Lämpimiä vällyjä ja kissanelämää

Kuva
Kävin hakemassa vintistä lisää sukkalankoja ja mitä löysinkään. Kaksi vanhaa villahuopaa, jotka välillä olivat lepolomalla vinttikomerossa. Vintissä oli niin kylmä hihhuilla sisävaatteissa, että lämpimästä muistuttaneet viltit tarttuivat väkisin kyytiin.  Niinpä sohva ja sen viereinen tuoli saivat hetkessä talvimekot. Sinipunaraitainen viltti oli yöpeittoni 1960-luvulla. Meillä ei käytetty pussilakanoita vaan tavallisia suoria lakanoita. Lakana suojasi vilttia alapuolelta, ja sen yläreuna taitettiin viidentoista-parinkymmenen sentin verran peiton päällispuolelle. Minulla on sellainen mielikuva, että aika usein lakana oli aamulla omana myttynään ja peitto omanaan.  Ensimmäisen pussilakanani ostin 1970-luvulla kesätienesteilläni. Se oli sellainen hieno punavalkokukallinen, jonka Heidi muistaakseni vei opiskelijakämppäänsä.  Viluisten on helppo kääriytyä vällyjen sisään, koska ne ovat sohvalla ja tuolilla irrallaan.  Eilen synttäreitään vierasjoukon keskellä juhli

Missu 2 vuotta tänään

Kuva
Suloinen don-sfinx Missu täyttää tänään kaksi vuotta. Elämä ilman kissaa olisi tosi tylsää. Jos olisin älynnyt kissan mukanaan tuoman ilon, olisin hankkinut oman jo vuosikymmeniä sitten.  Tämän kuvan näin Missusta ensimmäisenä. Missun nimi oli tuolloin Linda, mutta se sai uuden nimen muutettuaan luokseni kolmen kuukauden ikäisenä.  Missu rakastaa lämpimiä paikkoja. Se on myös oivallinen lämpöpatteri nukkuessaan kanssani samalla tyynyllä.  Vähitellen Missu on valloittanut koko talon.  Se seuraa valppaasti ympärillä tapahtuvia asioita  ja osallistuu puuhailuuni joskus liiankin lähietäisyydeltä.  Se on oivallinen talonvahti ja näkee pimeällä pihalla sellaistakin mitä ihmiset eivät näe. Se myös havahtuu, kun kauriit tai puput käyvät nukkumaan seiniviereen. Missu odottaa usein unikaveria. Sen silmät lurpsahtelevat, mutta varsinkaan iltaisin se ei malta mennä nukkumaan ennen kuin talo hiljenee.  Näin tyynesti se istui pöydällä saatu

Helmalakana ikkunaan

Kuva
Joskus syksyllä värjäsin valkoisen helmalakanan pinkiksi,  ja laitoin sen sänkypeitoksi näin Helmalakana värikattilan kautta sänkypeitoksi Jonkun ajan päästä pistin lakanan kuitenkin kaappiin, ja nyt se on makkarin ikkunaverhona. Ripustin sen suorasta reunastaan, ja rimpsut saivat asettua omia aikojaan reunoille ja lattiaa vasten.  Illalla lakana peittää ihan tarpeeksi, ja aamulla se laskee mukavasti valoa läpi.  Roikkukoon nyt ikkunassa aikansa. Ehkä se jossain vaiheessa päätyy taas alkuperäiseen käyttöönsä lakanaksi.  Verhoratkaisuja löytyy lisää hakusanalla verhot. Tässä jokunen linkki Vinttiromantiikkaa Matonkudeverhot tupaan Lakanat väripataan ja verhoiksi

Kassi täynnä tähtösiä

Kuva
Tähtikassi on muutaman vuoden takainen 50 sentin kirppuostos. En muistanutkaan koko kassia, mutta löysin sen kaivellessani yläkomeron sisuksia.  Kaapin tutkiminen jäi kesken, sillä aloin samantien aloin töpötellä tähtiin kimallegeeliä. Samoilla geeleillä olen lähiviikkoina koristellut jo ainakin talvisaappaat, korvikset ja sandaalit ja korjaillut myös aiemmin tuunaamiani farkkuja. Siitä muutaman euron ostoksesta on siis ollut iloa koko rahan edestä, eivätkä geelituubit ole tainneet vielä kulua edes puoleenväliin. Alunperin kassi näytti tältä. Laitoin kimalteen parissa erässä, että jo tuunattu puoli sai kuivahtaa rauhassa. Geeli kuivuu aika nopsaan. Väreistä saisi näkyvämpiä, jos laittaisin geeliä toiset kerrokset, mutta toistaiseksi kassi saa olla noin.  Tuunattuja, ommeltuja ja kierrätettyjä kasseja ja laukkuja löytyy lisää hakusanalla laukut.  Tässä muutama linkki Kolme kassia kaitaliinasta Laaduntarkkailija Missu tutkii kestokassiessua

Muotia ja tunnelmia 1960-1970 -luvuilta

Kuva
Laiskottelu on mukavaa. Suurimman osan aattoillasta katsoin telkkarista lastenohjelmia, ja tämä aamu on vierähtänyt leppoisasti vanhoja valokuvia katsellen.  Kun olin lapsi, katsoimme aina Samu-Sirkan joulutervehdyksen ja Joulusirkuksen telkkarista. Harmi ettei sirkus kuulu enää telkkarin vakio-ohjelmiin jouluisin. Samu-Sirkka taisi eilen olla samanlainen kuin se oli jo 1960-luvulla. Joulukuvia ei tänään sattunut kohdalle kovin monia, mutta muita kivoja kuvia kyllä löysin.  Tässä kuvassa esittelen sekä joulukuusta, komeaa kukkakoria että kaupasta ostettua mekkoani. Ostomekot olivat meillä harvinaisia, koska mummi ompeli meille vaatteet. Tuon vaaleansinisen mekon olin saanut lohdutukseksi, kun olin joutunut käymään niin monta kertaa korvalääkärissä. 196o-luvun alkupuolella ei ollut putkihoitoa, joten liimakorvia hoidettiin puhkomalla. Olen onneksi unohtanut kymmenet kivuliaat puhkomiset, mutta korvalääkäri sanoi tärykalvojen lukuisten arpien puhkomisista yhä kertovan.

Joulurauhaa metsänreunassa

Kuva
Kävin viimeisen kolmen viikon aikana viidessä joulukonsertissa ja eilen vielä katsomassa jouludraama Immanuelin Nurmeksen kirkonmäellä. Joku tapahtumista olisi varmaan jäänyt väliin, jos en olisi ollut kirjoittamassa niistä paikallislehteen.  Noin runsaan jouluohjelman jälkeen on mukava viettää joulua kotosalla kaikessa hiljaisuudessa. En ole kuluneina viikkoina edes kaivannut joululauluja, vaikka tavallisesti kuuntelen niitä sekä levyiltä että radiosta.  Postauksen kuvat ovat aiemmilta talvilta, vaikka kauriit käyvät nytkin pihalla joka päivä.  Aamulla oli vielä hämärää, kun kurkkasin verhonraosta pihalle. Äitikauris oli tuolloin jo aamiaisella kahden lapsosensa kanssa.  Kuten nämäkin kaksoset, villiintyvät myös tämän talven pikkukauriit joskus kokeilemaan sarviensa tehoa.  Niin pienistä sarvista ei ole vaaraa kenellekään, semmoiset tyngät ne vasta ovat.  Joskus ruokailu keskeytyy, kun paksun turkin alla kutisee. Onneksi kauriiden koivilla yltää r

Joulukortteja 1930-luvulta jouluun 2018

Kuva
Ukki antoi minulle aikanaan ison pinon vanhoja postikortteja. Olen ajoittain yrittänyt kirjojen ja netin avulla selvittää korttien taiteilijoita, mutta suurin osa on vielä kysymysmerkkinä. Myös kaikki kenttäpostikortit ovat järjestelemättä. Korttien edes jonkinlainen järjestys meni lopullisesti sekaisin, kun vuosia sitten kokosin esimerkiksi Martta Wendelineistä ja Rudolf Koivuista pienen näyttelyn. Silloin sekoittuivat sekä ukin antamat kortit että minun lapsena saamani kortit. Ehkä on kuitenkin pääasia, että kortit ovat tallessa. Niitä on kiva katsella ja lueskella vaikka ne ovatkin sikinsokin. Tässä näytteitä eri vuosikymmenten korteista. Alarvin keskellä oleva meripoikakortti on vuodelta 1932. Tähteä kantavat pojat ovat vuodelta 1933. Zeppelin-kortti ja joulukuusta koristelevien tonttujen kortti ovat vuodelta 1934.  Tuolloin isän perhe asui Sortavalassa. Loput kolme korttia ovat menneet isän lapsuudenkotiin Viipuriin vuosina 1935-36. Sitten hyppäys 1940-luvulle, jo