Punkki päässä (YÄK!) ja kukkasia
Mukavan ulkoilupäivän jälkeen asetuin eilen katsomaan telkkaria. Ihmettelin kun korvantaus oli niin arka, etten voinut pitää rillejä. Siinä vaiheessa en vielä älynyt, että korvan takana majaili kutsumaton ja superällöttävä vieras, punkki.
Kaverilleni tiirasi kipeää kohtaa suurennuslasilla ja viiden minuutin päästä olin jo terveyskeskuksessa nypittävänä. Hoitaja heti nappasi ällötyksen irti pihdeillä ja huuhteli ihon spriillä. Punkki oli aika pieni ja niin tiukasti kiinni ihossa, että hoitaja sai sen irti kahtena kappaleena. Kotona jynssäsin toisten ällötysten varalta nahkani punaiseksi ja pakotin kaverin tutkimaan hiukset kirkkaan valon alla. Onneksi ei muita kiusanhenkiä löytynyt. Yhdessäkin oli jo tarpeeksi.
Puolet korvasta muuttui niin kosketusaraksi ja jomottavaksi, että heräilin kipuun pitkin yötä. Puoli kolmelta annoin periksi, ja kävin nappaamassa särkkärin. Vieläkin joudun pitämään laseja siten, etteivät ne hipaisekaan korvaa. Lääkekaapin ohi kulkiessani suihkautan korvalleni puhdistusainetta. Se viilentää ihoa vähäksi aikaa.
Kerran aikaisemmin onnistuin pyydystämään punkin ohimooni, ja silloin kävi samalla tavalla. Pää oli pureman ympäriltä hurjan arka monta päivää.
Talven valta on onneksi melkein väistynyt jo muutenkin. Istutetut sinivuokot hehkuvat, mutta valkovuokkopaikka on vielä katolta tippuneen lumen alla.
Äitimuorin pihamaa on valoisampi kuin minun, ja siellä vuokot ovat levinneet paremmin kuin tässä.
Taina osti eilen minulle kaksi pelakuuta.
Viime syksynä pihalta kaadettiin pihlaja, ja sen juurakon alta löytyneet kaksi isoa kiveä siirrettiin parempaan paikkaan. Ne ovat kivat kukkakivet, ja vähitellen laitan niiden päälle lisää väriloistoa.
Missu pääsi eilen ensimmäistä kertaa tänä vuonna pihalle. Vielä on liian viileää antaa sen kävellä valjaissa, mutta kantokopassa aurinkoisessa paikassa oli jo tarpeeksi lämmintä. Maa on kylmä, järvenrannalla on vielä jäämössöä ja pihan varjoisissa paikoissa on lunta. Kunhan kesä tulee kunnolla, pääsee Missu valjaskävelylle.
Missu tykkää niin paljon olla ulkona, että ulkoilun jälkeen se seisoi monta kertaa ovea vasten takakoivillaan ja maukui ulos. Niinpä otin sen mukaani vielä uudestaan, kun laittelin ensimmäisiä kukkasia pihalle. Lopuksi istuimme sylikkäin tuulensuojassa ja kuuntelimme naakkojen, räksien ja harakoiden nahistelua.
Tavallisesti ostan keväällä ensimmäisenä sinisiä orvokkeja, mutta tällä kertaa valitsinkin kahdeksan keltaista. Näen orvokkipurkit kun puuhailen työpöytäni ääressä.
Ensimmäisen leskenlehden kuvasin pari viikkoa sitten.
