Suo antaa virtaa
Viime viikolla suolla oli oikein leppoisaa retkeillä. Lyhyenkin talsimisen jälkeen tiesi liikkuneensa, koska joka askeleella jalka vajosi suohon ainakin vähän.
Parhailla mättäillä karpaloita oli näin tiheästi.
Joistakin kohdista harvakseltaan nousevat marjat piti kaivaa sammaleen sisältä.
Ai että nämä ovat hyviä!
Porukassa keräsimme kaverini kanssa suunnilleen 2,5 litraa, mikä karpaloista puhuttaessa on ihan hyvä määrä.
Laaduntarkkailija Missu laski pussit ennen pakastamista.
Välillä istahdimme syömään eväitä ja ihailemaan näkymiä.
Vieläkin tekisi mieli suolle mennä. Marjojen poiminen on nyt hankalaa, koska ne ovat lumen alla, mutta jospa lumi vielä sulaisi.
Suon värikylläisyys ja tuoksut lumoavat kerta toisensa jälkeen.
Helvi Juvosen sanoin:
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen,
ja pisarassa kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.
