Parsimuksia

Isän vanhan villatakin hihansuut olivat ihan lahot. Aikaisemmin jo kursin niitä kasaan, mutta jälki oli epäsiisti. Koska hihat olivat minulle liian pitkät, katkaisin riekaleet pois, ompelin leikatun pinnan silmukat niin, etteivät ne lähde juoksemaan, käänsin hihoja hieman ja ompelin uudet taitokset käsin kiinni. 


Hihansuut  ovat nyt ehjät ja hihojen pituus sopiva. Seuraavaksi pitää ottaa käsittelyyn kuluneet kyynärpäät, mutta nyt ne vielä välttävät Toisessa kyynärpäässä olikin jo paikka, ja nyt vain parsin molempia hieman. 


Neulomiani kaksinkertaisia villasukkia olen parsinut jo aikaisemmin. Ne ovat mukavat pakkasella, jolloin vanhan talon lattia viilenee. Sukat olivat taas pohjista ja kantapäistä kuluneet ja myös ihan nyppyiset. Harkitsin jo hetken, että vieläkö viitsisin niin kulahtaneita sukkia parsia. 
Parahiksi satuin aukaisemaan telkkarin, missä joku korjauksiin erikoistunut nainen esitteli paljon töppösiäni kuluneempia villasukkiaan. Hänellä oli mukana myös ystävän risa villapaita, jonka hän oli pelastanut sen korjatakseen.
Mallista innostuneena parsin sukat oikein huolellisesti neuletta ohuemmalla langalla, ja leikkelin pikkusaksilla nypyt pois. Telkkarissa nyppyjä poistettiin partaterällä, mutta homma sujui hyvin myös terävillä saksilla. Sukista tuli tosi hyvät, ja ne kestävät vielä kauan.


Samaan syssyyn parsin kaksi muutakin sukkaparia, joista myös leikkelin nypyt pois. Harmi kun en tullut ottaneeksi kuvia ennen korjauksia. Ero on huomattava nykytilan voitoksi. 

Telkkarissa sanottiin parsimisen ennen kuuluneen köyhille. Nykyisin ollaan hoksattu, että jos milloin niin parsiessa ja vaatteita korjaillessa saa omaa aikaa. Korjailu on myös mukavaa. Nyt siis joka iikka rikkinäiset villavaatteet esille ja parsimaan!


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Säärystimet virkkaamalla

Lankojen värjäys koukuttaa