Isoäidinneliöitä 42 kipaletta = peitto
Johannan tilkkupeittoon käytin tänä kesänä värjäämiäni lankoja, omista ja äidin varastoista löytyneitä lankoja ja jämäkeriä. Osa langoista on kokonaan villaa ja osassa on seassa jotain muutakin. Peitto on käsinpestävä.
Missu auttoi mielellään virkkaamisessa ja katsoi samalla telkkaria.
Tein muutaman tyhmyyden peittoa virkatessani, ja jouduin purkamaan monta ruutua ainakin osittain. Langat eivät olleet samanvahvuisia, ja jokunen ruutu kasvoi liian isoksi. Pari lankaa puolestaan näytti liian tummalta, joten taas purin.
Kuvassa melkein mustilta näyttävät raidat ovat harmaata, vihreää tai ruskeaa. Ne eivät oikeasti hypi noin silmille. Voi kuitenkin käydä niin, että jos Johanna ei lähiaikoina hae peittoa, puran tummia raitoja vähemmäksi ja korvaan ne itsevärjätyillä langoilla.
Muistilappuni sekoittuivat, mutta käytin peittoon ainakin sinisten lupiinien kukilla, avokadolla, raparperilla/koivulla ja pajunoksilla ja raparperin varsilla ja koivuvastalla värjäämiäni lankoja.
Ruudut yhdistin virkkaamalla. Siihen hommaan käytin vaaleansinistä nallea.
Peitto on samankokoinen kuin aiemmin Heidille virkkaamani peitto, 42 ruutua, joiden koko on suurinpiirtein 25 x 25 senttimetriä. Koukku oli kokoa kolme.
Joskus teen jättineliöitä, joita viereksii milloin missäkin. Tällä kertaa yksi on lehmätuolin päällä niin kauan, kunnes viitsin liimailla irvistelevien nahkapalasten reunat paikoilleen. Lehmätuoli tässä postauksessa Lehmätuoli.
Muutama viikko sitten Heidille valmistunut tilkkupeitto tässä postauksessa
Ja tässä peitto viimeistelyn jälkeen. Heidin toiveesta jatkoin peittoa yhdellä rivillä.
