Välillä menee vähän pieleen - tuunaamista kynsilakoilla
Näin kerran telkkarissa, miten joku nainen tuunasi kukkamaljakon kynsilakkojen jämillä. Puuha näytti kivalta ja helpolta, ja maljakosta tuli aika kiva. PIti vain laittaa astiaan vettä, kaataa sekaan kynsilakkaa ja dipata kukkamaljakko vedessä. Ympäri maljakkoa tuli kauniita kiemuroita, joiden välistä pohjaväri kurkki.
Päätin tuunata samalla konstilla kukkapurkin ruskean suojaruukun.
Ohjelmassa ei sanottu tai en katsonut niin tarkkaan, oliko vesi kylmää vai lämmintä. Pistin astiaan aika lämmintä vettä, kaadoin sinne montaa eriväristä lakkaa ja pyöräytin suojaruukun seoksessa. Lopputulos ei ollut yhtään sellainen kuin piti. Lakat tarttuivat yhdeksi läntiksi ruukkuun, eikä sulavan näköisistä kiemuroista ollut tietoakaan.
Uusi yritys ei onnistunut sen paremmin. Nyt laitoin astiaan viileää vettä ja lorotin lakkapurkin jämät veteen. Hah-hah. Lakka jähmettyi vedessä, eikä tarttunut mihinkään.
Kolmas yritys oli vähintään yhtä pöljä. Lisäsin veteen sen verran kuumaa vettä, että siitä tuli haaleaa. Kaadoin loput lakat sekaan ja dippasin purkin. No eipä tullut kummonen.
Kiemuroita ei tullut ruukkuun edelleenkään, mutta värjäysastian reunat kyllä värjäytyivät.
En tiedä mikä meni pieleen. Ehkä vanhat lakat olivat jo liian jähmeitä.
Puuhan päätteeksi lähdin roudaamaan jätepapereita liiteriin odottamaan vientiä keräysastiaan. Ihmettelin, kun perässä vetämäni jätesäkki lähti kesken matkan luistamaan paremmin kuin alkumetreillä. Ymmärsin syyn olan yli vilkaistessani. Säkki oli revennyt, ja suurin osa papereista valunut matkan varrelle. Sain sitten vielä iltajumpankin samaan syssyyn.
Muita pieleen menneitä tekemisiä löytyy lisää tunnisteella mokailua.
