Isoäidinneliöistä torkkupeitto

Ensin varoitus: isöäidinneliöiden virkkaamiseen iskee helposti himo. Toisaalta, eihän se ole kovin paha himo. Muut hommat vain jäävät tekemättä. Kun myöhäillalla alkaa väsyttää mutta EI VOI lopettaa virkkamista, tulee tuskanhiki. Työ sananmukaisesti koukuttaa.

Peittoon kului kymmeniä pieniä ja vähän pienempiä keränloppuja sekä omasta että äitimuorin vintistä. Peittoa ei kannata pestä kovakouraisesti, koska uusien, konepestävien lankojen seassa on käsinpestävää lankaa. Osa langoista oli kertaalleen käytettyjä ja purettuja ja siksi kippuraisia, osa liian ohutta ilman kaverilankaa käytettäväksi, osa vähän liian paksua, mutta suurin osa suurinpiirtein samanvahvuista. 

Virkkasin kolmosen puikolla 35 tilkkua, kukin kooltaan suunnilleen 25x25 senttiä. En edes yritä neuvoa neliöiden ohjetta, koska halppoja ohjeita on netissä valmiina.

Ennenkuin virkkasin tilkut kiinni toisiinsa, leikin niillä vähän aikaa. 

Järjestelin tilkkkuja siten, että vierekkäisten tilkkujen värit kävivät yksiin.

Lopulta tulin tulokseen, että kaikki sopivat vierekkäin toistensa kanssa, ja aloin virkata peittoa kasaan. 

Peitosta tuli aika iso ja painava. Sen sisään on hyvä kietoutua sisällä ja ulkona. 

Jonkinsortin himo jäi vielä valtaan. Pitäisköhän aloittaa jo uuden vällyn virkkaaminen.

Lisää kotikutoisia peittoja löytyy tunnisteella vällyt. 

Toinen iso virkattu viltti tässä
isoäidinneliöitä 42 kipaletta = peitto