Kotipihan kaunottaria
Akileijat ovat ihanan itsepäisiä kukkia ja kauniitakin vielä. Niitä putkahtelee esiin milloin mistäkin, joskus jopa kukkapenkeistä jonne niitä olen istuttanut.
Pihan asukkaat kohtelevat kaltoin monia kukkasia, jotka edes yrittävät mäntymetsikön keskellä kasvaa. Siementen paikalle ilmestyy usein oravien istutuksia, osan siemenistä popsivat linnut, pienet taimet tallaantuvat eläinten jalkojen ja nukkumapaikkojen alla ja talvella myyrät napostelevat juurakoita.
Akileijat kukkivat vastoinkäymisistä huolimatta.
Kai nämä valkoisetkin kaunottaret ovat akileijoja. En tosin ole siitä ihan varma. Niitä vain ilmestyi jostain muutama vuosi sitten pihamaalle.
Iriksiä on vain muutamia. Niiden kukinta meni tänä kesänä melkein ohi, kun kukkien ollessa kauneimmillaan iskivät kaatosateet ja pohjoistuuli.
Kippohin istuttamani kesäkukat kukoistavat.
Osa kesäkurpitsan taimista keikahti, mutta vahvimmat kasvavat hyvin. Saavin reunoille tuikkasin viimeiset sipulit, kun mehiläislaatikoissa alkoi olla tungosta.
Lehtikaali viihtyy näköjään mehiläislaatikossa.
Myös sipulit kasvavat paremmin kuin uskalsin odottaa.
Pistin kokeeksi muutaman tomaatin saaviin kasvamaan ja niiden ympärille naapurista saamiani piparjuuria. Kasveille taitaa tulla tungosta.
En ymmärrä mikä pihan pihlajia vaivaa. Ne muuttuivat parissa päivässä ruskeiksi.
Ikinä ennen ei pihlajille ole käynyt näin.
Omalla tavallaan kaunotar on tämäkin kelottuva pihapuu.
Linnut ja eläimet tykkäävät kelottuvista puista. Niissä on paljon syötävää ja pesäpaikkoja.
Postauksia pihamaaltani löytyy lisää tunnisteella pihahommia.
