Yhteistä mutusteltavaa pupujen kanssa
Kun keräilen villivihanneksia, saattaa heinikosta ykskaks pilkistää pitkät korvat. Pian näkyykin jo utelias naama.
Jotkut puput pysyttelevät näkymättömissä mutta eivät malta olla välillä kurkkimatta ympärilleen.
Alailmoissa mönkiessä törmää myös pieniin kulkijoihin. Tällä ötökällä oli salamatkustajia niska täynnä.
En ole koskaan kylvänyt pihalle apilaa, mutta jostain sitä tähän on tullut. Olikin helppo keräillä teeaineksia, kun ei tarvinnut kuin ojentaa käsi.
Keräilen yleensä kuivattavaa vain pieniä satseja kerrallaan.
Ennen hurahtamistani horsmaan, yritin keväisin nyhtää niitä vähemmäksi. Nyt katkon horsmat vasta sadon jälkeen.
Mesiangervoa, puna- ja valkoapilaa, horsmaa ja nokkosta menossa uunin pankolle kuivumaan. Eilen unohdin pienen nokkoskimpun pihalle, ja tänään se oli valmis pantavaksi purkkiin.
Missu oli tietysti innokas apulainen, kun riivin aineksia pienemmiksi ja sulloin purkkeihin.
Iso osa apilankukista joutui Missun palloiksi ja pitkin lattioita. Horsmaa Missu pureskeli kuin kasvissyöjä ikään.
Vasemmalla purkissa on horsmaa, keskellä nokkosta ja oikealla apilankukkia. Ne saavat olla vielä vähän aikaa avonaisissa purkeissa, ettei niihin vaan jää yhtään kosteutta. Lytistelen aineksia vielä pienemmiksi, ja täytän vähitellen purkit piripintaan.
Tunnisteella luomuruokaa löytyy lisää luomujuttuja.
