Perintökiikku keltaiseksi

Anni-mummini 10.7.1942, 50-vuotispäivälahjaksi saama keinutuoli on ehtinyt monta kertaa saada uuden värin. En tiedä, minkävärinen se oli uutena, mutta minä muistan sen lehmuksenvihreänä ja puunvärisen. Nyt sen pinta loistaa keltaisena.

Äiti kertoi mummin olleen vähän pettynyt kiikkustuolin matalaan selkänojaan, koska siihen ei voinut nojata päätä. Nyt istuimessa on vielä mummin ompelema tilkkupäällinen, mutta se on aika laho jo. Kun olin pieni, sen päällä oli vihreävalkoinen kangas, jonka käytin jalkarahin päällystykseen. 

Rahin näkee tästä linkistä Missun istuimena Jalkaraheja ja siilimökki mehiläislaatikoista.

Aloitin tehdä istuinosaan uutta päällistä, mutta se on kesken vielä. Siitä tulee postaus lähiaikoina. 


Vuosia sitten rapsutin entisöintikurssin jälkimainingeissa kiikusta vihreän maalin pois. Halusin vähän aikaa ihastella esille tulleita puun kuvioita, ja käsittelin pinnan vain vahalla. Vähän aikaa lipsahti varmaan kahdeksikymmeksi vuodeksi. Vasta toissapäivänä päätin, että tuolin värin on aika vaihtua.


Kiikkustuoli ensimmäinen maalikerroksen jälkeen. Maali on samaa, jolla viime kesänä maalasimme kaverini kanssa tuvan puusohvan. 

Sohvaprojektista ja samaan aikaan tehdystä piironkiprojektista voi lukea näistä linkeistä.



Jos ei oteta huomioon pienoisia valumia, tuli maalipinnasta kiva toisella kerroksella.


Lisää tuunattuja tuoleja ja jakkaroita löytyy tunnisteella istuimet.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla