Jalkaraheja ja siilimökki mehiläislaatikoista

Isäni kasvatti kymmeniä vuosia sitten mehiläisiä. Kun innostus laantui, jäivät käytetyt mehiläislaatikot lojumaan vanhempieni kellariin.

Viime syksynä veljeni pihamaalla haahuili pieni siili. 
Kylmissään ollut Frans muutti luokseni ja sai löytöpäivänsä mukaan nimekseen Frans. 
Ihan aluksi se sai lämmitellä, ja seuraavaksi se sai ruokaa. Se vaelteli pitkin alakertaa ja kävi vähän väliä syömässä ruokakipostaan, missä oli tarjolla kissanpöperöä, pähkinöitä ja siemeniä. 

Juotavaksi se sai vettä ja nukkumapaikakseen heinillä täytetyn, kumolleen jätetyn pahvilaatikon. 

Toivuttuaan yöpakkasista Frans muutti viileään porstuaan, missä sillä oli kaksikin unipesää. Hoitosiilit pitää totuttaa kylmään vähitellen. 
Ensimmäisinä päivinä porstuassa Frans söi yhtä usein kuin sisälläkin, mutta vähitellen sen päiväunet venyivät ja ruoka-ajat harvenivat. 

Sillä aikaa kun Frans lihottautui talvea varten, kaverini rakensi sille kahdesta mehiläislaatikosta mökin. Jo valmiiksi lasivillalla eristetyn mökin sisälle laitettiin olkia, heiniä ja lehtiä lämmikkeeksi, ja kun Frans oli ollut tarpeeksi kauan syvässä horroksessa, se siirrettiin nukkumaan talvipesäänsä. 

Laatikoista jäi käyttämättä palaset, jotka ylösalaisin käännettyinä olivat aivan selvästi jalkaraheja. Kaivoin niiden sisuksista lasivillat pois, ja raaputin puukolla hunajanuhrut irti.
Sen jälkeen pääsin aloittamaan tosi kivan homman, rahien päällystämisen. Pehmustin ne superloninpalasilla, jotka olivat olleet postipakettien pehmusteina. Kiinnitin ne puuhun sinkiläpistoolin, jota sanon kotoisammin nipsuksi, avulla. 
En edes tiennyt, että nipsun oikea nimi on sinkiläpistooli ennen kun ostin uuden. Myyjä ei ymmärtänyt kun kysyin missä nipsut ovat, mutta lopulta ymmärsimme toisiamme. 

Superlonin päälle kiinnitin kangaspäällysteen. Yhden rahin päällystin nahkalla. 

Missun istuimena olevan rahin päällys on pala mummini vanhan keinutuolin päällyskangasta, jota koristaa taloni entisen omistajan tekemä, tauluksi tehty kanavatyö. 


Leikkasin ruusun irti kehyksistään ja siksakkasin sen keinutuolin kankaaseen. 
Mummi 50-vuotislahjaksi saama keinu on nyt minulla. Mummi ompeli 1942-vuonna saamaansa kiikkuun uuden päällisen 1960-luvulla. Virkkasin kiikulle uuden päällisen isoäidin neliöistä, joten kangas jouti kierrättää.  


Kanavatyön ompelemisen jälkeen kiinnitin valmiin kankaan nipsuilla paikoilleen siten, että myös jalat peittyivät. Käänsin kankaanreunat rahin alapuolelle, joten nipsuja ei näy päällepäin. Lopuksi siistin vähän rahin pohjapuolta leikkaamalla ylimääräisiä kankaita vähemmäksi. 

Kullankimaltavan kukkarahin tein samaan tapaan, mutta rahin jalat maalasin kultamaalilla ja jätin ne näkyviin. 
Käänsin kankaan reunat kaksinkerroin, ja kiinnitin sen paikoilleen nupeilla.

Kangas on Heidi-tyttäreni ylioppilasmekon helma ja kanavatyön ostin kirpusta eurolla. 

Kaurisrahin tein samalla tavoin kuin Missun istuimen. Kanavatyö on kahden euron kirppulöytö ja pohjakangas on Heidin loppuunkulununeen, kirpusta ostetun talvitakin helma.



Neljäs rahi sai päällisen äitini 1970-luvun vihreästä nahkatakista. Annoin takin vanhojen tikkauksen olla sellaisenaan, ja yksi päällispuolella oleva sauma on nyt käytössä hieman ratkennut. Ehkä koristelen nahkapinnan samalla kun joskus korjaan ratkeuman.

Rahien askarteluun tuli himo. Niinpä kaverini joutui katkaisemaan vielä pari mehiläislaatikkoa lisää. Kaksi kangaspäällysteistä rahia lähti jo maailmalle, ja olen jo pyytänyt kaveriani halkomaan muutaman laatikon lisää. Päällystystarvikkeita on jo iso pino valmiina. 


Tuoleja ja jakkaroita löytyy lisää tunnisteella istuimet.