Unisieppareita

Ensimmäiset unisiepparit tein vuosikausia sitten, mutta ne menivät ihan pieleen. Kudoin kalastajalangasta hämähäkkimäiset verkot joidenkin rinkuloiden keskelle, ja koristelin niitä pienillä helmillä ja sulilla. Verkoista tuli liian tiukkoja ja ne näyttivät lähinnä kärpäsansoilta. 

Purin ne hyvin lyhyen käytön jälkeen, ja innostus sieppareiden näpertelyyn kaikkosi vuosiksi. 

Sitten keksin käyttää verkkoina pitsiliinoja. 

Unisieppareiden tekoa varten tarvitaan esimerkiksi:

erikokoisia rinkuloita, pitsiliinoja tai muuta pitsiä, nahkaa, höyheniä, helmiä, rautalankaa, korupiikkejä- tai renkaita, siimaa tai nahkanauhaa, rihkamakoruja tai niiden osia, kuumaliimaa, pihdit, sakset tai leikkuri

Kaikkia tarvikkeita ei suinkaan tarvita samaan sieppariin.

Sieppareiden kehikkoina olen käyttänyt esimerkiksi joutavien rottinkisten seinäamppelitelineiden renkaita, loppuunkuluneiden kangaskassien ripoja ja muita sekalaisia rinkuloita. Myös metalliset ja muoviset renkaat käyvät, koska ne kuitenkin päällystetään. Tai ainakin minä olen niin tehnyt. Yhden ison siepparin tein muovisen seinäkellon renkaasta, joka piti lasia paikoillaan. 
Kahdesta seinäamppelitelineestä, joita en koskaan laittanut seinälle, sain peräti kahdeksantoista keskikokoista rengasta, joten ostin samanlaisia telineitä heti pari lisää kun niitä (á 50 senttiä) kirpputorilla näin. Ostin myös ruman, 2,50 euron hintaisen kehikon, jossa oli monta kymmentä rengasta vieriviereen ja alekkain toisiinsa kiinni virkattuna. Koko omituisuus roikkui hengarissa. Se oli käsittääkseni huivinaulakko, josta sain tarvikkeita pitkäksi aikaa. Leikkelin vain renkaat irti toisistaan. 

Kehikoiden päällystämiseen käyvät mitä pienimmätkin nahkasuikaleet kuten vaikkapa nahkavaatteiden- tai laukkujen saumanvarat. Niitä jää aina kun leikkaa vaatteen uusiokäyttöön. (Katso juttu Lehmätuoli.) Olen muutaman renkaan päällystänyt kalenterin nahkakansillakin.
Leikkaan nahkat kapeaksi nauhaksi, kiinnitän sen pään kuumaliimalla kehikkoon, ja kierrän nauhaa ympäriinsä. Ei haittaa, vaikka joutuisi käyttämään lyhyitäkin pätkiä, koska sitä ei valmiista työstä huomaa. Tippa liimaa loppupäässä pitää nauhan paikoillaan.

Välillä pistän mokkamaisen puolen näkyviin ja välillä taas pintanahkan.

Seuraavaksi kiinnitän pitsit kuumaliimalla kehikon yhdelle tai kahdelle puolelle. Sain lahjaksi pussillisen muutaman, halkaisijaltaan noin viiden sentin kokoisia, aika paksuja rottinkirenkaita. Niissä vain yhdellä puolella oleva pitsi näyttää orvolta, joten olen laittanut niihin pitsit molemmin puolin. 

Olen ostanut kirppiksiltä liinoja, jotka on tehty monista yhteenvirkatuista kukkasista. Leikkaan kukat irti, eikä haittaa vaikka ne meinaisivat ruveta purkautumaan. Kuumaliima pitää karkaamaisillaan olevat silmukat paikoillaan. 

Pitsin kiinnittämisen jälkeen kiinnitän verkkoihin helmiä. Riippuu vähän unisiepparin ja helmien koosta, tilaajan toiveista ja omasta mielialasta, teenkö helmistä pötköjä vai kiinnitänkö jokaisen helmen erikseen. Koruja tehdessä jää aina pieniä korupiikkien pätkiä, joista saa yhdellä kiepautuksella sieppareiden helmien kiinnittämistä varten pieniä lenkkejä. 






Lopuksi niputan höyheniä ja sulkia siimalla yhteen, ja kiinnitän nippuja roikkumaan sieppariin, pahoja unia sieppamaan. Joihinkin sieppareihin saatan kiinnittää useitakin höyhentupsuja.

Minulla on kymmeniä maasta löytämiäni sulkia, ja hyödynnän myös isäni aikoinaan perhonsidontaa varten ostamia höyheniä. Niissä värivalikoima on laajempi kuin löytämissäni sulissa. 
















Valmiit unisiepparit ripustan ikkunoiden eteen siimalla tai nahkanauhalla. Aamuaurinko nappaa verkosta painajaiset ja vie ne mennessään. 


Ostin kauan, kauan sitten unisiepparin perulaiselta intiaanilta. Hän kysyi minulta, uskonko siepparin taruun. 
Hän sanoi, ettei siepparia kannata ostaa jos siepparin teho epäilyttää. Taika ei hänen mukaansa toimi, jos sitä pitää höpöhöpönä. 

Roikkuja sisälle ja ulos löytyy tunnisteella roikut.