Pitsiveskoja

Mistäpä lienen joskus saanut pari epämääräistä, käsinvirkattua pitsinkappaletta. Toinen oli ehkä ollut joskus tyynynpäällinen, mutta siihen tarkoitukseen se oli vähän kikkana. Siinä oli myös muutamia reikiä, mutta halusin sen silti käyttöön. 
Kasseille on aina käyttöä. Töihin siis. 


Kursin käsin pitsin isoimpia reikiä umpeen, ja ompelin tulevaan kassiin vuorin vanhasta riekaleesta pöytäliinasta. Valkoisen liinan vihreät raidat vilkkuvat nätisti pitsin 
koristerei´istä, mutta sitä ei erota kuvassa.

Ompelin liinasta pitsipussia hieman korkeamman pussin, ja tungin sen pussin sisään, saumat pitsiä vasten. Käänsin ylimääräisen kankaan kaksinkerroin ja taitoin sen reunan ylitse kassin ulkopuolelle. Tikkasin sen kiinni reunasta, niin kassin reuna tukevoitui hieman. Samalla pitsin rispaantunut osa jäi piiloon. 

Kassista tuli suurinpiirtein siisti myös sisäpuolelta.
Hihnaksi ompelin käsinvirkatun pitsinauhan. 

Toisen kassin ommella surautin pitsinpalasta, josta luulen, on joskus ollut tarkoitus tehdä koristetyyny. Ompelin kappaleen pussiksi, ja vuorin se sai (muistaakseni) puuvillaisen paitikseni helmasta. 


Vuorituksen tein samoin kuin kassissa numero yksi, mutta nyt en kääntänyt kangasta kassin ulkopuolelle. Se toimenpide olisi peittänyt osan reunan pitsikukista.

Kassi sai kaksi hihnaa kaksipuoleisesta silkkinauhasta, joka oli aikaisemmin rusettikoriste käsilaukussani. 

Näpertelin jälkimmäiseen kassin vielä pienen koristeen palapelin palasta, joka ei kelvannut mihinkään peliin. Liimasin sen molemmin puolin kuvia Aku Ankasta, ja sivelin sen pinnalle kimalle-decoupagelakkaa. Solmin sen roikkumaan kassiin pätkällä ohutta kengännauhaa, käytettyä tietenkin.

Huomasin kuvaa ottaessani, että kassi numero yksi on repeillyt sieltä täältä. Se vika on helppo korjata muutamalla neulanpistolla ja vaalealla langalla. 


Huolettomat kassit ovat lähinnä kesäkäytössä. Ne sopivat hyvin yksiin kesämekkojen, hameiden ja caprien kanssa.



Lisää tuunattuja kasseja ja  laukkuja löytyy tunnisteella laukut.
Tässä muutama laukkulinkki

 Lääkelaukut käsiveskoiksi


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää