Käsillä tekemisen ja oivallusten riemua
Käsillä tekeminen ja ratkaisujen oivaltaminen on hauskaa. Aivan pienistäkin onnistuneista jutuista saa hyvän mielen. Joku saa kiksejä päällä seisomisesta. Minä puolestani saan niitä vaikkapa keksiessäni käyttökelvottomalle kattilalle uusiokäyttöä tai laittamalla polttopuiden joukosta löytyneet laatikot kunniapaikoille.
Liiterin pohjalla oli kolme puulaatikkoa. Niissä oli ollut asukkaita, hiiriä tietenkin, varmaan aika monta kertaa. Ne olivat mukavan rosoisia ja kauniiksi patinoituneita. Ja likaisia ja haisevia.
Ensin jynssäsin lootat nokkaani nirpistellen moneen kertaan kloritella, ja jätin ne tuulettumaan pihalle. Toin raikkaiksi tuulettuneet laatikot sisälle, mutta en oikein keksinyt niille paikkaa enkä tehtävää. Kun ne olivat talven yli keränneet pölyä nurkassa, istutin niihin kukkia ja vein ne takaisin ulos. Orvokit ja krassit asuivat ja kukoistivat laatikoissa monena kesänä.
Laatikoista tuli käytössä yhä kauniimpia, enkä lopulta enää raskinut laittaa niihin multaa. Jynssäsin ne taas juuriharjalla ja toin sisälle. Kummastuksekseni ne olivat muuttuneet hyllyiksi.

Kovia kokenut hylly on kuin luotu vanhoille purkeille.
Kaksi muuta hyllyä pääsi porstuan seinälle. Niissä maasta löytyneet lasipullot ruosteisine korkkeineen ja ruostuneet peltipurkit pääsevät hyvin esille. Hyllyjä vartioi lapsenlapseni Nuotin muutama vuosi sitten kerhossa maitopurkista askartelema pöllö. Maasta löytämäni sulat odottavat käyttöä lamppujen lasikuupissa, ja mykkä herätyskello laskee ohikiitävää aikaa.
Lisää hyllyjä löytyy hakusanalla hyllyt.
Alla luettavaksi Ylä-Karjalan päätoimittajan, Anu Saarelaisen, mainio aihetta hipova kolumni. (Ylä-Karjala 6.7.2017)