Missu tutustuu maailmaan
Missu haluaisi nykyisin aina mukaani kun olen lähdössä johonkin. Se syöksyy porstuaan, istahtaa oven eteen, naukuu ja katsoo minua merkitsevästi. Milloin sää sallii, otan sen pihalle valjaissa tai isossa kantokopassa. Ulkoilu ei välttämättä kestä pitkään. Joskus Missu haluaa samantien takaisin sisään, mutta joskus se käy koppaansa päiväunille.
Jos siilit sattuvat olemaan lähistöllä, tuijottaa Missu niitä kopastaan hiiskumatta.
Ensimmäiset valjaskokeilut olivat varsin mielenkiintoisia. Missu kyllä pureskeli valjaita mielellään, mutta se ei ollut kovin yhteistyöhaluinen kun laitoin niitä paikoilleen. Se kiemurteli kuin mato, ja karkuun päästyään se paineli sohvan tai kaapin alle ja pysyi siellä.
Kun lopulta muutaman epäonnistumisen jälkeen sain valjaat ujutettua sen päälle, se vääntäytyi mutkalle ja yritti parhaansa mukaan purra valjaat irti.
Ensimmäisillä kerroilla laitoin Missulle myös pienenpienen kaulapannan ja siihen flexin. Luin jostain, että moinen varokeino on hyvä ainakin siinä vaiheessa kun kissaa totutetaan valjaisiin.
Aluksi Missu katseli ympärilleen silmät suurina. Olihan se toki jo tutustunut ulkoilmaan sylistä ja kopasta käsin, mutta maassa oleminen oli aivan eri asia. Missu nosteli koipiaan ja nuuhki maata ennen jokaista sipsuttavaa askelta.
Aika nopeasti se rohkaistui kävelemään pieniä matkoja ja maisteli ohimennen ruohonkorsia.
Pian se jo asettui pantteriasentoonsa väijymään kärpästä, mikä rohkea kissa!
Muutamien harjoituskertojen ja lahjonnan jälkeen Missu melkein antaa laittaa valjaat sopuisasti.
Joskus kun se ei ole pahemmin vastustellut, olen antanut sille muutaman kissakarkin suuhun.
Kun viimeksi olin lahjonut sitä lihakarkeilla, pistin pussin kädestäni nurkkahyllyyn. Kohta sieltä kuului melkoinen ryminä. Missuhan se sieltä oli omatoimisesti hakemassa lisää namuja.
Näppärästi se hyppäsi keskimmäiselle hyllylle, pudotti pussin edessä olleet puu- ja metallirasiat maahan ja karkkipussinsa niiden perään. Moinen yritteliäisyys sulatti sydämeni, ja annoin Missulle pari namua lisää. Sitten piilotin pussin kaappiin.
Missu pääsi mukaan äitini nimipäiväkahveille. Se naukui sydäntäsärkevästi koko viisiminuuttisen matkan ajan, mutta leppyi heti kun pääsi kyläpaikassa kantokopastaan pois. Se kerkisi nuuhkia jo monta nurkkaa ja hyppäsi tutkimustensa jälkeen kahvipöydälle. Äiti olisi mielellään syöttänyt sille palan munkkia, mutta se sai tyytyä muruun gluteenitonta muffinsia, josta se ehti haukata nurkan ennen kuin kerkisin sanoa EI MISSU.
Lisää Missujuttuja
Missun kanssa pihalla
Missu karkulainen
ja hakusanalla don-sfinx
Jos siilit sattuvat olemaan lähistöllä, tuijottaa Missu niitä kopastaan hiiskumatta.
Ensimmäiset valjaskokeilut olivat varsin mielenkiintoisia. Missu kyllä pureskeli valjaita mielellään, mutta se ei ollut kovin yhteistyöhaluinen kun laitoin niitä paikoilleen. Se kiemurteli kuin mato, ja karkuun päästyään se paineli sohvan tai kaapin alle ja pysyi siellä.
Kun lopulta muutaman epäonnistumisen jälkeen sain valjaat ujutettua sen päälle, se vääntäytyi mutkalle ja yritti parhaansa mukaan purra valjaat irti.
Ensimmäisillä kerroilla laitoin Missulle myös pienenpienen kaulapannan ja siihen flexin. Luin jostain, että moinen varokeino on hyvä ainakin siinä vaiheessa kun kissaa totutetaan valjaisiin.
Aluksi Missu katseli ympärilleen silmät suurina. Olihan se toki jo tutustunut ulkoilmaan sylistä ja kopasta käsin, mutta maassa oleminen oli aivan eri asia. Missu nosteli koipiaan ja nuuhki maata ennen jokaista sipsuttavaa askelta.
Aika nopeasti se rohkaistui kävelemään pieniä matkoja ja maisteli ohimennen ruohonkorsia.
Pian se jo asettui pantteriasentoonsa väijymään kärpästä, mikä rohkea kissa!
Muutamien harjoituskertojen ja lahjonnan jälkeen Missu melkein antaa laittaa valjaat sopuisasti.
Joskus kun se ei ole pahemmin vastustellut, olen antanut sille muutaman kissakarkin suuhun.
Kun viimeksi olin lahjonut sitä lihakarkeilla, pistin pussin kädestäni nurkkahyllyyn. Kohta sieltä kuului melkoinen ryminä. Missuhan se sieltä oli omatoimisesti hakemassa lisää namuja.
Näppärästi se hyppäsi keskimmäiselle hyllylle, pudotti pussin edessä olleet puu- ja metallirasiat maahan ja karkkipussinsa niiden perään. Moinen yritteliäisyys sulatti sydämeni, ja annoin Missulle pari namua lisää. Sitten piilotin pussin kaappiin.
Missu pääsi mukaan äitini nimipäiväkahveille. Se naukui sydäntäsärkevästi koko viisiminuuttisen matkan ajan, mutta leppyi heti kun pääsi kyläpaikassa kantokopastaan pois. Se kerkisi nuuhkia jo monta nurkkaa ja hyppäsi tutkimustensa jälkeen kahvipöydälle. Äiti olisi mielellään syöttänyt sille palan munkkia, mutta se sai tyytyä muruun gluteenitonta muffinsia, josta se ehti haukata nurkan ennen kuin kerkisin sanoa EI MISSU.
Lisää Missujuttuja
Missun kanssa pihalla
Missu karkulainen
ja hakusanalla don-sfinx