Mummin piirongin tuunaus, jatko-osa

JATKOA Pitäisköhän vähän siivota -JUTTUUN, johon pääsee tästä näin klik  Aikamoinen homma oli piirongissa, mutta nyt sen on valmis. 

Piti ottaa kuva heti ennen kuin ehdin lastata kannen täyteen roinaa.

Satavuotias lipasto, vuonna 1892 syntyneen mummini ensimmäinen oma huonekalu, ei olisi vielä lähimainkaan esittelykunnossa, jos kaverini ei olisi ojentanut auttavaa kättään. 

Välillä tuntui siltä, että sitä mukaa kun maalia pois rapsutettin sitä tuli lisää. Ei kai se sentään lisääntynyt, mutta paljon sitä riitti. 

No joo, kai se on vähän hoopoa poistaa maalia huonekaluista tuvassa, mutta se nyt on sivuseikka. Näkeepähän tuloksen kun siivoaa. Musta piano on nyt harmaa, samoin valkoiset pitsiverhot ja raidallinen riepumatto, ja lattia on täynnä varpaiden jälkiä. Näkee myös missä kaikkialla Missu on tepsutellut.

Kun kroppa alkoi väsyä, 
rupesi käsi lipsahtelemaan. Silloin pintaan tuli naarmuja. 

Opin myös sen, ettei kuumailmapuhallinta kannata pitää liian lähellä pintaa. Siis jos ei halua siitä ruskeaa.
Mäntypuisesta piirongista ei ollut tarkoitus tehdä uudenveroista, mutta joitakin isoimpia kolhuja siloiteltiin hankaamalla koloihin vahatankoa. 

Kaverini on paljon minua taitavampi ja kärsivällisempi. Hän sekä auttoi kaapimaan irti paksua maalikerrosta, että siloitteli ja viimeisteli pinnan vahauskuntoon hiomalla sen kevyesti hiomapaperilla ja teräsvillalla. 
Hän myös teki puutapit ja liimasi ne peittämään entisten vetimien jättämiä koloja. Paperilla ja villalla hiomisen hän hoiti pihalla, koska pölyä oli jo kaapimisen jäljeltä tarpeeksi. 

Alunperin halusin piirongista mustikansinisen, mutta mieli muuttui puun syiden ja oksanreikien tullessa näkyviin. 

Yli kaksikymmentä vuotta sitten viimeistelin hiomani pöydän ja tuolit vahalla, enkä ole sen jälkeen niitä tuunaillut. Ne ovat edelleen aivan priimat. 
Kun kuulin, että vahaa saa myös sävytettynä, päätin kokeilla vahaa myös piironkiin.

Ohut kerros kyyhkynsinistä vahaa kuultaa hieman vihertävänä, vaikka se näissä kuvissa näyttää enemmän sinertävältä. Sävyä on helppo voimistaa jos siltä tuntuu, vahakerroksia lisäämällä.

Vahan levitys sujui kätevästi pensselillä. Vaha haisi vähän pahalle, mutta haju haihtui samalla kun ilma vaihtui avoimien peltien luukuista.

Entisistä vetimistä, jotka vaihdettiin neljäkymmentä vuotta sitten, hyväksyin vain kaksi alimmaiseen laatikkoon. Muut kilvet on otettu talteen mikä mistäkin. 


Puusohvan, jota innoissani aloitin raaputella samaan syssyyn,  käsittely on vielä kesken. Siitä lisää myöhemmin. 

PUUSOHVA VALMIIKSI

klikkaa tästä

Kaappeja ja hyllyjä löytyy lisää tunnisteella kaapit ja hyllyt.