Tuulikelloja

Tuulikellojen kilinä kuulostaa mukavalta, ja nyt on juuri sopiva aika näperrellä niitä lisää. 




Teen kelloja kierrätysmateriaaleista, paitsi tiukuja ostan joskus lisää. Olen nimittäin pihistänyt kellot jo kaikista tonttulakeista ja parista tylstästä joulukoristeesta.
Kun tuulikellot ovat aikansa kilisseet, teen niihin usein muutoksia tai käytän osat johonkin muuhun. 
Ruostuneista avaimista tulee hauskoja koruja, ja avaimia ja sekalaisia metallirinkuloita olen upottanut valamiini pieniin porraskiviin. 

Parhaiten heliseviä tuulikelloja olen tehnyt pyykkitelineestä. Moneen kertaan naruilla vahvistettu ja osittain ruostunut pyykkiteline oli jo lopulta matkalla metallikeräykseen. Kantaessani sitä sen jalat kolahtelivat toisiaan vasten ja kili-kili, päästivät kauniita ääniä.
Ei teline mihinkään roskiin joutanut. Kaverini sahasi siitä pieniä pätkiä ja porasi niihin reiät siimaa varten. Telineestä saa monta kelloa, koska yhteen menee vain muutamia.



Tänä aamuna näpertelin uuden kellon varttitunnissa. Pitempi aika kului osien etsimisessä. Kiinnitin siimalla mummini vanhan alumiinisen espressokeittimen osia ja kolme palaa pyykkitelineestä toisiinsa. Siimaksi kelpasi viime vuonna edesmenneen isäni uistelusiima, jonka kylkeen oli kirjoitettu:
Vanhoja siimoja, eivät kestä suuria kaloja.
Askartelussa siimat ovat vielä aivan hyviä. Liukkaiden siimojen solmiminen on vähän ärsyttävää. Pitäisi opetella tekemään kunnollisia solmuja, niin ei tarvitsisi joka kerralla tehdä viittä solmua ja paria varasolmua.




Viime kesäisessä kellossa viemärin reikäosassa roikkuu lukkojen osia ja muttereita.

Lisää roikkuja 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää