Makuja luonnosta
Esimerkiksi voikukka on maistunut kitkerältä, ja poimulehtiä olen alkuinnostuksen jälkeen kerännyt lähinnä maljakkoon.
Nyt päätin vähän kunnostautua alalla, ja aloitin keräämällä pihalta voikukkien lehtiä. Poistin niistä paksut lehtiruodit, ja silppusin lehdet tuoreina smoothieen. Yksistään lehdet edelleenkään antaneet suurenmoista makuelämystä, mutta hedelmien tai marjojen seassa hienoinen kitkeryys katosi. Olen ehkä vähän myöhässä sikäli, että lehdet ovat jo aika isoja. Pieninä niiden maku on kai vielä miedompi.
Olen nyt testannut lehtiä esimerkiksi seuraavasti: banaani-nokkonen-voikukka-tomaattismoothie, mustikka-nokkonen-voikukkasmoothie, avocado-voikukka-vaniljanmakuinen soijajuomasmoothie.
Keräsin lehtiä lisää, ja kuivasin ne leivinuunissa nokkosten tapaan. Muuten hyvä systeemi, mutta seuraavasta erästä irrotan keskiruodit ennen kuivaamista. Lehdet kutistuivat niin paljon kuivuessaan, että keskustan irroittaminen tuntui hoopolta.
Onnistuneen voikukkakokeilun jälkeen siirryin poimulehtien pariin. Edellisen kerran olen tainnut koristella niillä täytekakun, ja silloin koristeet jäivät syömättä.
Nyt soseutin pieniä lehtiä smoothieen nokkosen, avocadon ja kiwin sekaan, ja maku oli hyvä. Varalta kyllä ajattelin ensihörppäyksellä, miten hivenaineet ja vitamiinit nyt virtaavat kroppaani. Ehkä asiassa auttoi myös nesteenä käyttämäni vaniljanmakuinen soijajuoma. Se on niin makeaa, että peittää alleen monta makua.
Veljeni syntymäpäivillä oli tarjolla tosi kaunis täytekakku. Veljentyttö Venla oli koristellut kakun mansikoilla, sireeninkukilla ja karviaismarjapensaan lehdillä.
Hyvien villivihanneskokeilujen innoittamana pistelin poskeen sekä kukat että lehdet ja hyvältä maistuivat. No, niihin oli kyllä tarttunut vähän kermavaahtoa mutta silti.
Kokeilut jatkuvat ja niistä lisää myöhemmin.
Luonnonherkkujuttuja lisää hakusanalla luomuruokaa.
