Kenkälankit kattilassa ja muita oivalluksia
Kenkien plankkaaminen on mukavaa puuhaa, ja lankeissa on nostalginen tuoksu. Ennen vanhaan kun suutareita oli joka kylässä, tuoksu oli tuttu jokaiselle.
Säilytin aikaisemmin lankkeja, harjoja ja liinoja pahvilaatikossa.
Kerran piirsin huvikseni käytöstä poistetun höyrykattilan - mummin peruja, luulen - täyteen hymynaamoja maalipurkkien jämillä.
Ennen kuin älysin täyttää kattilan kenkätarvikkeilla, jemmasin siinä kynttilöitä ja sitä ennen villasukkia ja sitä ennen legoja.
Paistinlastat ovat aina kätevästi esillä hellalla rämässä kahvipannussa.
Keitokset pysyvät puuhellan reunalla lämpiminä, mutta eivät kiehu rautaisen pannunalusen päällä. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä ruosteinen rautakakkara on. Löysin sen pihalta nokkosia kerätessäni. Myöskään teräksisen pannunalusen alkuperäistä tarkoitusta en tiedä. Se näytti vaan niin kivalta, niin otin sen käyttöön.
Pitkät neulepuikot pysyvät tallessa ylösalaisin käännetyssä lampunkuupassa. Se taisi aikoinaan olla kotini ainoa pihavalo.
Muita omituisia oivalluksia -sarja jatkuu myöhemmin. Suurimmalla osalla tavaroista on monta käyttötarkoitusta. Tavaroita pitää vain katsoa eri kulmasta.
Esimerksi pitkä ja kapea pitsiliina on myös nätti kaulahuivi, ja varreton kuparinen löylykauha passeli kukkalautanen amppelissa.
Föönit ja kihartimet pysyvät tallessa seinäkynttelikössä ja piparimuotit toimittavat kapan virkaa pesulahengarissa roikkuessaan. Kiinnitin ne rautalangalla, ja ne saa hetkessä irti kun leipomisvimma iskee.
Muita säilytysjuttuja esimerkiksi tunnisteella pikkujemmat
