Rouvat vaateostoksilla

Olemme Anita-kaverini kanssa ihan eri näköisiä ja eri kokoisia. Minä olen pitempää sorttia kuin Anita. Anita on vaalea ja minä tumma. Tykkään kirkkaista väreistä ja yhdistelen kuviollisia kankaita huolettomasti. Anitan mielestä jos yläosa on kirjava, pitää alaosan olla yksivärinen. Eikä meillä ole koskaan ollut samanlaisia vaatteita, vaikka olemme tunteneet - ai kamala - 53 vuotta. Mutta nyt meillä on kuin onkin jotain samanlaista - kesäleningit! Kuulostaa omituiselta.

Kävimme yhdessä shoppailemassa. Kaappasin kirpputorin pöydältä pinkit farkkulegginsit. Eurolla ei voi havitella täydellisyyttä. Pöksyt näyttivät päällä oikein hyviltä kunnes erehdyin kumartumaan. Silloin ne alkoivat valua ja pikkareiden reuna ja vähän muutakin tuli näkyviin. Sama tapahtui kun istahdin. 

Mutta ei hätää! Kun viime viikolla pilkoin rintsikat, jäi niistä korvisten tekemisen jälkeen (Katso juttu: Pitsikorviksia.) vielä paljon käyttökelpoista materiaalia. Joustavista olkaimista sai hyvät ja vieläpä nätit vyölenkit, sävy sävyyn legginsien kanssa. Koneella ne olisi saanut hetkessä surautettua paikoilleen, mutta halusin sekä katsoa Neiti Marplea että saada pöksyt käyttökuntoon. Siksi ompelin ne telkkaria katsoessa käsin. Ei siinäkään nokka kauaa tuhissut.

Kun viitsisikin aina tehdä pienet korjaukset heti, kuten vaikka ommella pyyhkeen katkenneen ripustuslenkin tilalle uuden. Säästäisi hermoja, jos pyyhe olisi nätisti naulassa eikä möykkynä lattialla.

Kirpusta siirryimme oikeaan kauppaan, jossa toinen toistaan kauniimmat mekot roikkuivat ale-rekeissä. Oikein sopivaa. Vetäisin rekistä päälleni hihattoman viskoosimekon ja Höh! Shoppailukaverini alkoi tehdä mieli samanlaista.

Armollisesti annoin suostumukseni, mutta sillä ehdolla ettei hän tule se mekko päällä luokseni kylään. Hän vannoi jättävänsä sen kesäpaikkaansa. 
Mekkoa voi käyttää alkuperäisessä tarkoituksessaan tai pitkisten kanssa tai liivihameena. Ja jos se kutistuu kaapissa, siitä voi ommella vaikka tyynyjä. 

Toisessa kaupassa väsähdin. Ehkä siitä syystä tarvitsin omakutoista väriterapiaani. Ja siitä syystä bongasin lastenvaateosastolta auringonkeltaisen t-paidan. Sain ihmeekseni isoimman koon virutettua päälleni ja virkistyin heti. Uskokoon ken haluaa. Siis sen että eläkemuori sopi lasten vaatteen sisään sen saumoja ratkomatta ja sen, että auringonkeltainen tehosi shoppailuväsymykseen.