Vhs-kasetit ja c-kasettinauhat pussukoiksi

Monta vuotta sitten, kerran kierrätys- ja käsityöinnoituksen puuskassa päätin hyödyntää VHS- ja C-kasettien nauhoja. Kokeilu oli ihan kivaa, mutta loppujen lopuksi en materiaalista kovin innostunutkaan. Lisäksi jonkun artikkelin mukaan nauhoista saattaa irrota jotain -ei niin terveellistä - käsiin.

 Vedin vhs-nauhaa kotelostaan, ja virkkasin numeron 10 puikoilla pyöreän kappaleen. Taitoin sen keskeltä puoliksi ja virkkasin sivut yhteen reunoista. 
Jätin 20 senttiä kappaleen keskeltä yhdistämättä, ja laukkuun syntyi siten suuaukko. Sen saa suljettua yhdellä napilla. Lopuksi virkkasin kassille lyhyehkön hihnan. 

 Neulomalla kuteesta tuli pehmeämpää. Innostuinkin neulomaan pyöröpuikolla kaksi pientä veskaa, joissa toisessa on kolme taskua. Taskut sain aikaan taittelemalla suorakaiteen kahteen kertaan. 
Molemmissa laukuissa on pienet läpät, jotka sai aikaan taitteluvaiheessa, ennen sivujen virkkaamista yhteen. 
Myös neuleiden reunat virkkasin 4,5-numeron koukulla, kosta virkaten sai napakampaa jälkeä. Toinen kassi sai kantohihnan villanyöristä ja toiselle sen virkkasin. Molemmat kassit saa suljettua napein. 

 C-kasettinauhat ovat tosi liukkaita, ja silmukat tuppasivat tippumaan koko ajan puikoilta. Pyöröpuikoilla työ sujui paremmin. Yksinkertaisena nauha oli aivan luprua, mutta kaksin- ja kolminkertaisena nauhasta sai neulottua pehmeitä pussukoita. 
Liukkautensa ansiosta nauhaa ei tarvinnut kiskoa valmiiksi kasetista ulos, koska se liukui helposti neulomisvaiheessa. 
Pujotin pussuikoihin jotkut vanhat nauhat, eikä niille muuta tarvinnut tehdäkään. 

 Muutaman kerran olen rapisevia VHS-veskoja käyttänyt, mutta C-kasettinauhatekeleet löysin eilen hyljättyinä vintistä. 

 ERILAISIA PUSSUKOITA
klik ja klik

tunnisteella pussukat

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää