Karttahuoneen kaappi

"Kohta sinä sen tuunaat", sanoi Terttu-serkkuni kaksi päivää sitten, kun tutkimme työhuoneeni kaappia. 
Kaappia esitellessäni satuin mainitsemaan serkulleni, etten muuten ole vielä tehnyt kaapille muuta kuin maalannut yläkaapin sivuseinät samalla taivaansinisellä kuin huoneen muurin.

Kaappi on peräisin kälyni Tiinan mummon keittiöstä 1950-luvulta. Kun sen vuosi sitten sain, se oli alkuperäisessä kuosissaan, kermanvalkoinen. 

Kaverini täydensi kaappia viime kesänä lisäämällä siihen pöytälevyn ja hyllyt. Pöytälevy on ovi tuvan kaapistosta ja hyllyt ovat vanhoja lautoja liiterin perukoilta. 
Yläkaapin sivuseinään hän kiinnitti kolme pientä, siniseksi maalaamaani maustehyllykköä lankarullille ja muille pienille tarvikkeille. 

Kaappi on todellinen näpertelijän aarrevarasto. Sen uumeniin saa tungettua tolkuttomasti roinaa pois silmistä. Valitettavasti se ei silti tarkoita sitä, että huone pysyisi järjestyksessä.

Päivä serkkuni visiitin jälkeen menin hakemaan yläkerrasta jotain. Niin tosiaan, kaappi ...


En yhtäkkiä enää muistanut, mitä olin hakemassa. Aloin nimittäin päällystää yläkaapin ovia vanhojen pokkareiden kansilla. Olen säästänyt niitä vuosikausia, koska en ole keksinyt niille tarpeeksi arvokasta käyttötarkoitusta. Monissa 1950-1960- lukujen kirjoissa on tosi hienot kannet. 

Olen saanut kansia, osan kirjoineen päivineen, osan ilman, milloin mistäkin. Niitä oli kertynyt mummin ja ukin jäämistöistä, vanhempieni vintistä, kirpputoreilta kylkiäisinä ja jonkun irrotin - hyi minua! - omista Jane Grey -kirjoistani, joita olin nuoruudessani lahjaksi saanut. Puolustuksekseni sanon, että kannet olivat jo (melkein) irti, enkä heittänyt kirjoja roskikseen, vaikka ne nyt ovat kannettomia.

Hyödynsin puuhassa myös joidenkin kirjojen mukana tulleita mainosliitteitä, täynnä hienoja mustavalkoisia kirjamainoksia. Kiinnitin ne paikoilleen vesiliukoisella seinäliimalla, jota sivelin myös koko komeuden päälle. Siten ovista voi joskus pyyhkäistä pölyjä, jos joskus sattuu semmoinen puuha huvittamaan.  

Kun ovet nyt olivat niin hienot, oli pakko maalata myös alakaappien sivuseinät kuin myös ovien ja laatikoston välien kapeat puuosat. Sutaisin niihin kevyellä kävellä samaa maalia kuin yläkaappeihinkin. 
Kaapista puuttuu enää kaksi pientä naulakkokoukkua. Ne on tarkoitus kiinnittää toisen yläkaapin sivuseinälle.

Urakkahan ei sitten loppunut kaapin viimeistelyyn,vaan kävi niin kuin sata kertaa ennenkin. Tehdessäni jotain, keksin puuhaillessani usein lisää tuunattavaa.

Päästäkseni käsiksi alakaapin sivuseinään, jouduin veivaamaan ison työpöytäni pois edestä. Kääk! sen takaa seinä oli vielä tapiseeraamatta. Ei auttanut muu kuin kaivaa karttavarasto esiin ja tapetoida seinä loppuun. 

Vaihdoin samantien järjestystä ja jätin pöydän eri asentoon. Ei sekään homma niin vaan ollut sillä selvä. Pöytä oli niin järkyttävän täynnä roinaa ja pölyä, että päätin putsata sen samantien. 


Missu-kissa oli innoissaan. Se pomppi edestakaisin pöydältä toiselle ja yritti nappailla suuhunsa kaikkea kiellettyä. Niinpä jouduin myös keräilemään neulat ja muut kissalle yhtä epäterveelliset tavarat purkkeihin. 


Pienempiä tuunattuja kaappeja

MAUSTEKAAPPI
IKKUNAKAAPIT
VIINIPULLOLAATIKOISTA KAAPPEJA
LOKERIKOSTA KAAPPI
LÄÄKEKAAPISTA TEEKAAPPI

Kaappeja ja hyllyjä löytyy myös hakusanalla kaapit ja hyllyt ja huonekalut.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa