Pitsimatto pöytäliinasta
Idea muuttaa pitsiliina matoksi oli mielestäni tosi hyvä, mutta toteutus kangerteli turhan paljon. Lopputulos on aika hyvä, jos ei mattoon tulleisiin laikkuihin kiinnitä huomiota.
Liina oli vähällä käytöllä, koska se oli niin lupru ja liukas. Se oli aina hetkessä tuhannella mutkalla ja pieniltä pöydiltä se valui helposti lattialle.
Muuttaakseni liinan matoksi, päätin yhdistää liinan ja palan vanhaa jerseytä.
Käsin ommellen työ ehkä olisi sujunut helpommin kuin koneella. Liina ja jersey menivät koko ajan myttyyn. Jos liina hetken pysyi ommellessa hyvin, tuli pohjakankankaaseen monta myttyä. Kun oli tarpeeksi monta kertaa purkanut ja ommellut tekelettä uudelleen, päätin jähmettää pitsiä liimalitkulla.
Hoh-hoijaa. Ajattelin, että liina tarttuisi muutamista kohdista kankaaseen, jonka jälkeen ne olisi helppo ommella yhteen. No eipä niin käynytkään. Erikeeperin ja veden seos oli kai liian laihaa, ja laitoin sitä ihan liian vähän. Sen sain kuitenkin aikaan, että kangas muuttui ruman laikukkaaksi. Se odottaa nyt pesua kellarissa. Onneksi kangasta oli lisää, joten leikkasin siitä uuden palan.
Liina edes jähmettyi suunnitelmien mukaisesti, ja sitä oli nyt helpompi käsitellä. Paitsi että kovettuneet pitsimöykyt olivat liian paksuja koneneuloille. Onnistuin katkomaan kai viisi 90/100 vahvuista neulaa, ja lisäksi ompeleesta tuli alapuolelta ihan kamalan näköistä. Eipähän se maton alapuolella haittaa. Kaiken lisäksi neulalaatikkoon oli eksynyt erimerkkiselle koneelle tarkoitettuja neuloja. En tiedä mistä, koska minulla on ollut sama kone kaiken aikaa. Ihmettelin neulaa laittaessani sen tiukkuutta, mutta tungin sen kuitenkin paikoilleen. Polkaisu ja hurja pamaus! Hyvä etten hajottanut koko konetta. Silloin vilkaisin neulakäärettä.
Farkkuneula keski sen verran, että sain kursittua maton kasaan. Ompelin siis liinan kankaaseen kiinni spiraalimaisesti. Suora ommel tosin näyttää kaikelta muulta mutta ei spiraalilta. Piparkakkureunat vetelin siksakilla, että aluskangas ei alkaisi rispaantua. Se ommel on sitten kaiken huippu, joten ei siitä sen enempää.
Kantapään kautta opin, miten matto olisi kannattanut tehdä. En ehkä ihan heti aio oppiani hyödyntää.
Ompelun jälkeen reunat vähän lerpottivat mutta ne oikenivat painojen alla.
Olen kovettanut vaikka mitä materiaaleja samanmoisella liimalitkulla, eikä ennen ole muistaakseni käynyt näin. Tavallisesti olen uittanut kovetettavia kokonaan liemessä, mutta tällä kertaa vain tipsuttelin litkua pitsin päälle. Ehkä se siksi jäi laikukkaaksi. Täytyy toivoa, että läiskät häviävät. Jos eivät häviä, niin ei voi mitään. Pitää sitten laittaa matto kynnysmatoksi, niin viimeistään syksyllä kura peittää tahrat alleen.
Esimerkkejä liimalla kovettamisesta
Tärkätä voi myös sokerilla
Käytän erikeeperiä myös, kun päällystän kankailla huonekaluja
