Aamut alkavat vihermehupaukuilla
Toukokuinen mehulinkohankinta oli hyvä ostos. Joka-aamuiseen vihermehulasilliseen jäi helposti koukkuun. Muutaman kerran olen joutunut lorauttamaan mehun sekaan hunajaa peittämään kitkerää makua, mutta melkein aina kasviksista ja hedelmistä puristetut mehut ovat tosi maukkaita.
Kesä on ihanteellista vihermehuaikaa, kun luomutarvikkeita kasvaa nurkalla. Melkein joka aamu laitan muiden ainesten joukkoon jotain pihalta; nokkosta, horsmaa, voikukkaa tai poimulehteä. Pitäisi vähitellen opetella käyttämään mehuissa muitakin villivihanneksia.
Teetä varten kerään pihalta myös vadelman,- metsämansikan- ja mustikanlehtiä.
Vastapuristetut vihermehut ovat sekä maukkaita että terveellisiä ja myös kauniita.
Tässä omituisen vinossa kuvassa olevaan lasilliseen mehua puristin kourallisen nokkosta, kaksi porkkanaa ja mehukkaan omenan. Mehu oli tuhtia ja raikasta.
Vihreään mehuun puristin ensin reilusti nokkosta ja horsmaa ja niiden perään palan kesäkurpitsaa, omenan, parsakaalin kannan ja yhden kukinnon. Mausteeksi puristin nokareen inkivääriä. Mehu oli päältä tuuheaa ja altaa ohutta. Maku oli miellyttävä.
Hyvää paksua mehua tuli omenasta, punajuuresta, porkkanasta ja reilusta annoksesta horsmanlatvuksia.
Horsmat voi vielä käyttää varsineen päivineen. Isommiksi kaksvaessaan varret muuttuvat puumaisiksi. Maku on hyvä vielä silloinkin, mutta niitä on ärsyttävä pureskella. Voihan olla, että mehuun ne käyvät sittenkin. Pitääkin kokeilla.
Marjat syön sellaisenaan, ja käytän mehuihin muita aineksia. Vaihtoehtoja riittää. Tankoparsasta, kukkakaalista, omenasta ja inkivääristä tuli hempää vihreää mehua.
Missukin tykkää pureskella horsmia.
Punajuuri muuttaa kaiken punaiseksi. Lisänä tässä mehussa on porkkana, nokkosta ja omena.
Lisää vihermehuja löytyy tunnisteella vihermehut.
