Lupiinilankoja
Olen viettänyt pari kaunista kesäpäivää hellan ääressä värjäyspuuhissa. Ulkona on liian kuivaa ja tuulista rikitellä nuotiota, mutta onneksi tuvassa on puuhella.
Lupiini on hyvä kasvi lankojen värjäämiseen. Lupiineja on nopea poimia, ja kasvista voi hyödyntää kukat, lehdet ja varret. Vissiin juurillakin voisi värjätä, mutta sitä en ole kokeillut.
Vyyhti ja sen vierein kerä on värjätty lupiinien varsilla lehdillä. Keskellä oleva pieni kerä, joka näyttää kuvassa pliisummalta kuin mitä se onkaan, on värjätty laihahkolla sinisten kukkien vedellä. Iso vihreä kerä puolestaan on värjätty voimakkaalla, eri väristen kukkien liemellä.
Ensin vyyhditin valkoisia seiskaveljeksiä.
Metsotuolista on postaus tässä Jo toinen metsotuoli.
Tällä lupiinisatsilla sai värjättyä monta metriä lankaa.
Mitä enemmän kasveja tunkee pataan, sitä voimakkaampia värejä saa aikaan.
Pureutusaineena olen käyttänyt vain oman pihan kasveja, nokkosta, katajaa ja raparperiä. Kataja on vähän ärsyttävä, kun sen neulasia löytyy langasta vielä neuloessakin. Tällä värjäämiskerralla käytin vain nokkosia, koska raparpereille oli tapahtunut jotain sitten viimenäkemän. Niitä ei siis enää ollutkaan olemassa, tai ne ovat piiloutuneet luonnonkasvien alle.
Kun lupiinit ja nokkoset olivat kiehuneet kymmenen litran kattilassa aikansa ja muuttuneet ihan lötkyiksi, nostin reikäkauhalla suurinpiirtein kaikki pois. Niiden tilalle kuumaan veteen pistin märät lankavyyhdit.
Väriin vaikuttaa, laittaako langat pataan kuivina vai märkinä, kylminä vai kuumina, lisääkö veteen suolaa ja millaista vettä käyttää. Yleensä, kuten nytkin suosin sadevettä. Myös kaivovesi, jota hanoistani tulee, on hyvää värjäysvettä, mutta tietysti käytän sadevettä jos sitä milloin on.
En nyt saa kuvassa näkymään sinisillä kukilla värjäämieni lankojen hennon vaaleanvihreää sävyä esille. Jos päädyn siihen, että lanka on liian vaaleaa, voin värjätä ne uudestaan. Seiskaveljekset eivät ole moksiskaan kiehumisesta eivätkä uudelleen käsittelyistä.
Värjäysohjeissa yleensä sanotaan, etteivät langat saa kiehua, mutta minun keitoksissani ne ovat kiehuneet monta kertaa ja säilyneet moitteettomina. Kestävyys tietysti riippuu langasta, joten ohjeitani ei pidä yleistää. Muutenkin värjään omilla opeillani, koska en viitsi ruveta mittailemaan aineksia enkä myöskään ainakaan tähän mennessä ole ostanut valmiita pureutusaineksia. Se on juuri jutun juju, että hyödynnän pääasiassa kotipihan kasveja. Homman kiinnostavuutta lisää se, etten koskaan tiedä millaista lankaa lopulta saan. Rumia värejä en ole saanut aikaan, enkä myöskään ole pilannut yhtään lankaerää.
Liemi, jossa keitin kukkurakattilallisen lupiinien varsia ja lehtiä, värjäsi langat keltaisiksi.
Vesi, jossa keittelin kattilallisen sinisiä, punaisia ja muutamia valkoisia lupiinien kukkia, värjäsi langat tummemmiksi vihreiksi, kuin mitä laiha sinisten kukkien liemi teki.
Aikaisemmista lankojen värjäyksistä juttu tässä
Värjäysjuttuja löytyy myös tunnisteella värjääminen.
