Jo toinen metsotuoli!

Ostin varmaan toistakymmentä vuotta sitten kirpusta tuolin, kun se oli niin soman värinen. Yhä väri on kaunis, mutta mutta halusin tuoliin pehmusteen. En tykkää istua kovalla tuolilla. 

 Kaverini irrotti istuinvanerin, joka oli kiinnitetty kai kestämään ikuisuuksia. Siihen oli naputettu parikymmentä naulaa ja monta eriparista ruuvia.

 Vanerin takareuna oli lovettu siten, että selkänojan puolien väliin meni ulokkeet, jotka jouti sahata pois. 

 Pehmusteen tuoli sai vanhan tyynyn sisusvanusta. Kiinnitin sen muutamasta paikasta nitojalla kiinni. 






Päälliseksi kirpusta kolmella eurolla ostettu kanavatyö oli juuri sopiva. 

 Oikeastaan se oli taulu, mutta irrotin siitä kehykset toiseen käyttöön. 
Metso soitimella -kanavatyö oli muutaman sentin liian lyhyt. Minulla ei ollut työhön juuri sopivaa kangasta, joten ompelin sen yläreunaan vaaleansinisestä vanhasta verhosta suikaleen. 

 Nipsuttelin kanavatyön tiukasti tuoliin kiinni. Lisäsuikaleen väri oli nätti, mutta se näytti jotenkin pöljältä. Piirsin siihen kangasväreillä samantapaista kuviota, mitä on kanavatyön yläreunassa, ja se rupesikin näyttämään paremmalta. Kangassakurat kiinnittyvät paikoilleen silittämällä.



En malttanut lopettaa tuunausta siihen, koska tuolin epäsiististi maalattu pinta alkoi ärsyttää. Lisäksi se näytti liian kiiltävältä. 
Niinpä otin maalipinnan pieneen hiomiskäsittelyyn. Tietenkin aloin hioa tuolia sisällä, koska ulkona tuli vettä taivaantäydeltä. Meni työhuone vähän pölyiseksi, mutta tuolista tuli mieluisa. 

 Lopuksi kaverini laittoi tuolin pohjapuolelle puulistan lisätueksi (pois sahattujen ulokkeiden tilalle) ja naputteli istuinosan takaisin paikoilleen.












Muita tuunattuja istuimia esimerkiksi

 Metsot taistelevat tuolissa
Tuolit kuin karamellit
Mummin ja ukin vanha jakkara
Kiiltokuvatuoli
Lehmätuoli
Jakkara 60-luvun tyyliin

Istuimia löytyy myös hakusanalla istuimet





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää