Kelkka numero kaksi käsittelyssä


Olin niin tyytyväinen pienestä kelkasta tekemääni kenkätelineeseen (Katso juttu Kelkasta kenkäteline.), että otin toisenkin talon perintönä saamani kelkan käsittelyyn. 





Siitä tuli kiva teline naulakon alle. Puunasin tolulla kelkan jalat ja puuosat. Vähän ne vieläkin tuoksahtavat ulkoilmalle, mutta eiköhän tuoksu haihdu vähän kerrassaan. 

Kelkka oli ties montako vuosikymmentä kylmässä aitassa ja sen jälkeen kuistin alla tuulettumassa. Siellä eläimet ja linnut kiipeilivät ja istuskelivat kelkan päällä ja jättivät muistoja käynneistään. 


Kelkassa ei ollut istuinosaa ollenkaan, joten siihen piti rakentaa joku systeemi tavaroille. 





Siihen tarkoitukseen kaksi kirjoituspöydän laatikkoa, joista toinen oli osina, sopi oikein hyvin. Kaverini sahasi vanerista laatikon puuttuvan sivureunan tilalle uuden ja liimasi laatikon kasaan.





Päällystin laatikot tilkuilla. Siihen tarkoitukseen leikkelin kirpputorilta myymättä jääneen, riemunkirjavan puseron. Hyödynsin kymmeniä pieniä tilkkuja, joita aina jää yli ommellessa. Myös matonkudelaatikossa oli käyttökelpoista materiaalia. 

Vain alapuolen ja vetopäädyt jätin ennalleen. Liimasin tilkkuja sikinsokin ja vähän päällekkäin erikeeperillä, joka kovettaa kankaan pinnan. 
Laatikot voi laittaa kelkan päälle pitkittäin tai sivuttain tai vain yhden kerrallaan.





Kelkan alle sopii monta paria kenkiä, ja laatikkoihin sopii niin huiveja, pipoja kuin hanskojakin. 




Laatikot ovat irti kelkan päällä, joten ne voi vaihtaa jos siltä tuntuu. Systeemi käy hyvin myös kirjoille, kankaille ... mille vaan. 



ENSIMMÄISEN KELKAN TUUNAUS TÄSSÄ KELKASTA KENKÄTELINE

ja lisää tuunattuja hyllyjä hakusanalla hyllyt

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää