Kalevi Kiviniemen juhlakonsertti, Finladia, Suomi 100 vuotta

Niin hyvä kuin kotona onkin olla, on terveellistä välillä pistäytyä jossain. Viimeisin poikkeama arkeen oli urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen konsertti. Olipas se hieno ja enerigaa pursuava! Menkää ihmeessä kuulolle, jos konsertti kenen lähistölle tulee.

Kuka ensimmäisenä ehti, pääsi yllättäen seuraamaan soittajan työskentelyä urkujen viereen. Minä, vikkelä kun olen, kipaisin heti urkuparvelle, ja istahdin metrin päähän uruista. Välillä meinasi melkein pyörryttää, niin voimallista oli Sibeliuksen  musiikki.
Kuvitelkaa nyt, Finlandian jytinää uruilla korvanjuuressa. Soittajan levollisuus ja herkeämättä työskentelevät kädet jalat ja musiikin pauhu - ihmeellistä kerrassaan.

 Sibeliuksen Ristilukki nosti ihon kananlihalle. Tarinan jännitys nousi urkutaiteilijan taidoilla ja urkujen voimalla huippuunsa.

Tuoll´ korpien kätkössä ruohikko on, ja loisteessa siell´ auringon käy lukki niin suuri ja musta kuin yö, se saalistaan vaanii ja syö. Säde päivän sen vangiksi väijyen käy, kun iltaisin verkkonsa taa hämärtäy. Mut tullessa yön hän alkavi työn, joka ainoan sielun hän vangita voi ja piinaten surmaa ne noin.

-
Konsertin hyvin erityylisissä kappaleissa urkujen monipuolinen äänimaailma ja Kalevi Kiviniemen improvisaatiokyky korostuivat. 

Sibeliuksen lisäksi kuultiin Oskar Merikantoa, Toivo Kuulaa, Joonas Kokkosta ja Aulis Sallista. Mielenkiintoinen oli myös Suomi 1917 improvisaatio, jossa yhtäkkiä saattoi kuulla pätkiä tutuista lauluista kuten Tuuli se taivutti ja Maamme-laulu.

Konsertti huipentui Kalevi Kiviniemen sävellykseen Teema ja variaatioita. Viimeistään silloin yleisö havahtui kuulemaan, että uruista irtoaa paljon, paljon enemmän kuin maltillista virsien säestystä.