Dylon-värien kokeilua
1970-luvun alussa olivat dylon-värit suurta huutoa. Värjäsin niillä äidin ja mummin kauhuksi lukuisia laamapaitoja. Väriä nimittäin lähti paidoista loputtomiin, ja isossa perheessämme pyykkiä olisi riittänyt kylliksi ilman erikseen pestäviä vaatteitakin.
Paitoihin tehtiin kuvioita solmimalla langalla niihin erilaisia möykkyjä. Lopputulos oli aina yllätys, mutta muistelen, että kaikki paidat olisivat olleet mieluisia.
Laamapaidat, jotka olivat siihen asti olleet aluspaitoja, muuttuivat dylonkäsittelyssä päällysvaatteiksi. Pidin niitä koulussakin. Raja tuli siinä vastaan, etten saanut lähteä midipituisessa laamapaidassa kouluun. Siitä tuli sitten yökkäri.
Heidi-tyttäreni löysi kätköistään pari värinappia, sävyiltään golden glow ja bordeaux. Päätin kokeilla vanhalla, liian lyhyellä lakanalla, vieläkö batiikkivärjäys onnistuisi.
Tein kuminauhoilla lakanaan erilaisia solmuja tai möykkyjä.
Napeissa ei ollut ohjeita tallella, enkä tietenkään enää muistanut, miten paitoja 45 vuotta sitten värjäsin. Netistä löytyi toisistaan hieman poikkeavia ohjeita, joten valitsin sellaisen, mitä useimmissa ohjeissa suositeltiin:
250 grammaa suolaa / vesilitra
Desilitra suolaa = 120 grammaa eli neljään litraan vettä sekoitin noin 3,5 dl suolaa.
Laitoin veden 10 litran teräskattilaan, ja kuumensin sen puuhellalla. Sitten sekoitin siihen suolan ja keltaisen värin.
Aavistelinkin jo etukäteen, että yksi keltainen värinappi ei riittäisi noin suurelle vesimäärälle, mutta lakanaa ei olisi saanut tungettua pienempään määrään. (Neljä litraakin oli liian vähän.) Keltaista väriä tuskin erotti vedestä. Niinpä sekoitin joukkoon punaisen värin, ja johan alkoi väriä ilmestyä.
Sitten aloin hölmöillä.
Unohdin innoissani kastella lakanan, vaikka löytämissäni ohjeissa käskettiin niin tehdä. Muistin sen vasta siinä vaiheessa, kun olin painellut lakanan upoksiin. En tosin tiedä, mikä ero lopputuloksella olisi ollut.
Koska vettä oli liian vähän, oli lakanan käänteleminen hankalaa. Puulastalla tonkiessani, räiskytin vettä pitkin hellaa. Kun otin toiseen käteen pihdit, sujui homma vähän paremmin.
Annoin keitoksen olla kannen alla 45 minuuttia. Kääntelin kangasta aika usein.
Kaadoin liemen tiskialtaaseen ja aloin huuhdella lakanaa. Olisi pitänyt viitsiä ottaa kaapista kertakäyttöhanskat. Näpit nimittäin värjäytyivät myös bordeauxinpunaisiksi, eikä väri hievahtanutkaan nahkasta millään pesuaineella. Sitruuna ehkä olisi auttanut, mutta varastossa ei ollut ainokaistakaan.
Väriä lähti lähtemistään. Lopulta pistin lakanan takaisin kattilaan ja kannoin sen ulos. Ripustin punaista väriä lorottavan kankaan narulle kaatosateen toivossa.
Lopputulos
Mieleni teki keltaista kangasta, mutta ei keltaisen ja punaisen sekoituskaan ole hullumpi. Kuvioita on liian vähän ja ne ovat turhan pieniä. Seuraavalla kerralla teen paljon isoja myttyjä joka puolelle kangasta.
En tiedä vielä ompelenko lakanasta jotain vai annanko sen olla isona. Ehkä sen voisi ripustaa verhoksi tai viskata sohvalle.
Paitoihin tehtiin kuvioita solmimalla langalla niihin erilaisia möykkyjä. Lopputulos oli aina yllätys, mutta muistelen, että kaikki paidat olisivat olleet mieluisia.
Laamapaidat, jotka olivat siihen asti olleet aluspaitoja, muuttuivat dylonkäsittelyssä päällysvaatteiksi. Pidin niitä koulussakin. Raja tuli siinä vastaan, etten saanut lähteä midipituisessa laamapaidassa kouluun. Siitä tuli sitten yökkäri.
Heidi-tyttäreni löysi kätköistään pari värinappia, sävyiltään golden glow ja bordeaux. Päätin kokeilla vanhalla, liian lyhyellä lakanalla, vieläkö batiikkivärjäys onnistuisi.
Tein kuminauhoilla lakanaan erilaisia solmuja tai möykkyjä.
Napeissa ei ollut ohjeita tallella, enkä tietenkään enää muistanut, miten paitoja 45 vuotta sitten värjäsin. Netistä löytyi toisistaan hieman poikkeavia ohjeita, joten valitsin sellaisen, mitä useimmissa ohjeissa suositeltiin:
250 grammaa suolaa / vesilitra
Desilitra suolaa = 120 grammaa eli neljään litraan vettä sekoitin noin 3,5 dl suolaa.
Laitoin veden 10 litran teräskattilaan, ja kuumensin sen puuhellalla. Sitten sekoitin siihen suolan ja keltaisen värin.
Aavistelinkin jo etukäteen, että yksi keltainen värinappi ei riittäisi noin suurelle vesimäärälle, mutta lakanaa ei olisi saanut tungettua pienempään määrään. (Neljä litraakin oli liian vähän.) Keltaista väriä tuskin erotti vedestä. Niinpä sekoitin joukkoon punaisen värin, ja johan alkoi väriä ilmestyä.
Sitten aloin hölmöillä.
Unohdin innoissani kastella lakanan, vaikka löytämissäni ohjeissa käskettiin niin tehdä. Muistin sen vasta siinä vaiheessa, kun olin painellut lakanan upoksiin. En tosin tiedä, mikä ero lopputuloksella olisi ollut.
Koska vettä oli liian vähän, oli lakanan käänteleminen hankalaa. Puulastalla tonkiessani, räiskytin vettä pitkin hellaa. Kun otin toiseen käteen pihdit, sujui homma vähän paremmin.
Annoin keitoksen olla kannen alla 45 minuuttia. Kääntelin kangasta aika usein.
Kaadoin liemen tiskialtaaseen ja aloin huuhdella lakanaa. Olisi pitänyt viitsiä ottaa kaapista kertakäyttöhanskat. Näpit nimittäin värjäytyivät myös bordeauxinpunaisiksi, eikä väri hievahtanutkaan nahkasta millään pesuaineella. Sitruuna ehkä olisi auttanut, mutta varastossa ei ollut ainokaistakaan.
Väriä lähti lähtemistään. Lopulta pistin lakanan takaisin kattilaan ja kannoin sen ulos. Ripustin punaista väriä lorottavan kankaan narulle kaatosateen toivossa.
Lopputulos
Mieleni teki keltaista kangasta, mutta ei keltaisen ja punaisen sekoituskaan ole hullumpi. Kuvioita on liian vähän ja ne ovat turhan pieniä. Seuraavalla kerralla teen paljon isoja myttyjä joka puolelle kangasta.
En tiedä vielä ompelenko lakanasta jotain vai annanko sen olla isona. Ehkä sen voisi ripustaa verhoksi tai viskata sohvalle.
