Kirjoista tapetit

Hoksasin, etten ole kirjoittanut mitään kirjatapeteistani. En ainakaan muista. Jos olen, niin tuleepahan tässä kertaus. Kirjaseinät näpertelin jo monta vuotta sitten, ja yhä tykkään niistä kovin.
Alunperin oli tarkoitus tapiseerata vain yläkerran pieni aula. Sen seinät, kuten myös portaikon, olivat aika tylsät. Niissä oli semmoiset vaaleanvihreät tapetit, joissa jotain heiniä törötti pystyssä. 

 Tapeteista olisi pitänyt tulla sellaiset, että heinät olisivat nousseet taustasta tummemman vihreänä, mutta en tiedä mikä meni pieleen. Heinät tuskin erottuivat taustaväristä.

 Aloin liimata askartelutarvikkeiksi saamani saksankielisen satukirjan sivuja vieriviereen ja limittäin vesiliukoisella seinäliimalla. Sivelin liimaa molemmin puolin sivuja, jolla konstilla tapetista tuli vähän vahvempaa kuin mitä paperi alunperin oli. 

 Puuhassa vierähti tunti jos toinenkin, ja sitä mukaa kun työ eteni, se myös laajeni. 
Aulan jälkeen jatkoin tapetoimista portaikkoon päin. Satukirjan sivut loppuivat aivan kesken, joten jatkoin tapetoimista kirjojen kansilehdillä. Niiden väliin liimailin kirjojen sivuja, jotka vähän tasoittivat värien kirjoa. Oikein puhisin innosta, kun niin nautin tylsien seinien peittämisestä ja uudesta tapetista. 



Vasta monta viikkoa myöhemmin huomasin, että jossain vaiheessa kansilehdet olivat alkaneet mennä vinoon. Minkäs sille enää mahtoi, eikä se oikeastaan edes haitannut. 
En tykkää kiipeillä, joten kaverini sai kunnian tapetoida katonrajan. Toimin assistenttina ja ojentelin hänelle valitsemiani sivuja ja kansia.




Niinhän siinä tietysti kävi, että kun pääsin alakertaan asti, näytti eteinen vielä aikaisempaa tylsemmältä. 

Siispä irroittelin kirjoista lisää kansilehtiä, ja työ pääsi jatkumaan.

 Jo tapetointivaiheessa vilkuilin muuria ja portaiden sivustoja sillä silmällä, että niihin läiskitty hillitty viherrys ei sopinut uusiin tapetteihin.

 Sehän vika korjaantui helposti. Kipaisin rautakauppaan ostamaan taivaansinistä vesiliukoista maalia.
Nyt taivaansini kurkistaa sieltä sun täältä.







Eteisurakan jälkeen vessalle piti tehdä jotain. Mitä, sen voit lukea tästä ULKOHUUSSITUNNELMAA SISÄVESSASSA
TAPETOINTI-IDEOITA MYÖS TÄSSÄ
KELLARINPORTAIKON SATUSEINÄT
ja tunnisteella tapetit


KIRJOJA VOI HYÖDYNTÄÄ MYÖS NÄIN
KIRJAFRIIKKI (KIRJASTA AARRELOKERO)












Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää