Sienisaalis
Herkkutattien kuvat silmissä kiiluen lähdimme kaverini kanssa metsään.
Menimme paikkaan, josta vuosi sitten tatteja löytyi enemmän kuin mitä jaksoimme kantaa. Lisäksi siellä oli haaparouskuja paksuna mattona.
Nyt korini oli kotiin tullessa vielä painavampi kuin viimeksi. Yhtään sientä ei korissa ollut, mutta sammaleen seasta löytyneet rautaromut painoivat sieniä enemmän.
Paikalla on joskus ollut asutusta. Siitä kertovat paksun maakerroksen alta kuultavat kivijalat ja reunustettu lähde tai kaivo.
Ensin silmääni pisti maasta pilkistävä rautapadan pala. Kun kyykistyin tutkimaan sitä tarkemmin, löysin lisää samanlaisia palasia.
Vähän matkan päästä löytyi sammaleeseen uponnut hevosenkenkä ja sahanterän pätkiä.
Kun nyt osasimme katsoa maata eri silmällä, näimme siellä kaikenlaista, mihin emme aiemmin olleet kiinnittäneet huomiota.
Kantoa vasten oli pieni lukko. Siitä näkyi vain vähän ruostunutta yläreunaa. Jotkut palat olivat ehkä peräisin työkaluista.
Pistin romut koriin ja toin kotiin, pois eläinten jalkoja satuttamasta.
Osa löydöistä meni suoraan roskiin, mutta hienoimmat jätin porstuan ikkunalaudalle näytille.
Jos seuraavassa kuvassani korvanlehteni yltää olkapäähän, olen keksinyt tavan tehdä entisestä rautapadasta korviksia. Ne nimittäin painavat aika paljon.
Koska sieniä ei ollut oikeastaan ollenkaan, keskityimme katselemaan ympäristöä entistä tarkemmin.
Menkäät ihmiset metsään!
Varoitus: Voitte jäädä koukkuun, ja haluatte metsään yhä uudestaan ja uudestaan.
Lisää metsäjuttuja
Luontoretkistä juttuja löytyy hakusanalla retket.
