Hulluna villasukkiin ja äänikirjoihin

Kuljen kesät-talvet villasukissa. Mitä kirjavammat sukat, sen paremmat. Kesällä suosikkikenkäni ovat varvastossut, ja niiden kanssa villasukkia on vähän hankala pitää. Eivätkä ne oikein sovi avokkaidenkaan kanssa. Mutta muuten kuorrutan varpaat villasukilla. 

Neulon sukkia telkkaria katsoessa. Niitä syntyy myös äänikirjoja kuunnellessa. Jos kuka ei ole vielä kuunnellut äänikirjoja, niin nyt olisi sopiva aika kokeilla. 

Suosikkiäänikirjojani ovat Agatha Christien dekkarit, Komisario Palmun erehdys ja seikkailukirjat. Kuuntelen myös satuja, Sherlock Holmesin tarinoita, suomalaisia klassikoita ja mitä kiinnostavia äänikirjoja nyt sattuu kirjastossa olemaan.
Lars Svedberg ja Jarmo Heikkinen ovat parhaita lukijoita ikinä. Jos lukijan ääni tai lukutapa ei miellytä, menee koko kirja pilalle. Silloin jätänkin levyn kesken. 

Jos lukee, on vaikea neuloa. Jompikumpi homma häiriintyy väistämättä. Siksi äänikirjat ovat niin erinomaisia. Niitä kuunnellessa voi yhdistää käsityöt tai muun näpertelyn ja lukemisen himon. Olen neulonut monta sukkaa loppuun, vaikka tarkoitus on ollut neuloa vaikkapa vain kantapää, kun en ole malttanut lopettaa kuuntelemista. 

Minulla on aina sukkia varastossa. Siitä sukulaiset saavat niitä napata kotiin viemisiksi. Korista on myös mukava joskus lähettää sukkia hyväntekeväisyyskeräyksiin. Sellaiset tempaukset ovat kivoja, että sukkia saa lähettää myytäväksi myyjäisiin, joiden koko tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Joskus sukkia kerätään tiettyyn tarkoitukseen, vaikka maahanmuuttajille tai vanhuksille. Sukkien neulominen on pikkujuttu, mutta siitä saa molemminpuolisen ilon. 

Välillä neulon sukkapareja, jotka näyttävät pareilta. Välillä teen sukkia, joissa on samat värit, mutta raidat eri kohdissa. Välillä sukissa on suurinpiirtein samoja värejä mutta missä kohtaa sattuu. Välillä teen sukkia, joissa ei ole muuta samaa kuin koko. 
Kaikki ne lämmittävät yhtä paljon. 

Olen monta kertaa päättänyt, etten osta yhtään lankakerää ennen kuin olen neulonut entiset loppuun. Se päätös ei pidä, joten sitä on oikeastaan turha edes tehdä. Uusien värien vastustaminen on turhan vaikeaa. Nytkin minulla on odottamassa sinivalkoista, monenkirjavaa, keltaista, vihreää, sinistä ... no joo, aika monta kerää. 
Enkä ole vielä neulonut mitään kesällä värjäämistäni langoista. Lisäksi purin eilen isoilla puikoilla neulomani saalin. Saali alkoi kyllästyttää, ja saan langoista itselleni monta uutta sukkaparia. 

Melkein yhtä himona kuin sukkien neulomiseen, olen niiden parsimiseen. Koska sukat ovat jo valmiiksi kirjavia, voi niitä paikata millä värillä vaan. En tiedä ketään muuta, joka tykkää parsimisesta. Hulluutensa kullakin.