Pikkujuttu kotihommista
Aika monessa huushollissa lienee pyyhkeitä, joissa ei ole ripustusrenksuja. Ja pyyhkeitä joissa ne ovat liian pienet tai joista ne ova irronneet toisesta päästä.
Veikkaan, että tuttuja ovat myös pussilakanat, joista alareunan ompeleet ovat ratkenneet, ja pussilakana tunkee koko ajan ulos.
On ärsyttävää herätä, kun puolet peitosta on omilla teillään.
Olen varustautunut renksuttomiin pyyhkeisiin erilaisilla nipsusysteemeillä, joilla nuo muotopuolet saisi pysymään naulakoissa. Se edellyttäisi nipsun puristamista pyyhkeen reunaan ja koukun pistämistä naulaan. No viitsinkö niin tehdä? Usein en. Aika laiska tyyppi. Niinpä pyyhkeet rojottavat miten sattuu naulakoissa ja helposti tippuvat lattialle.
Nyt aion tehdä asialle jotain. Aloitin sen jo eilen, renksujen ompelemisen pyyhkeisiin ja lakanoiden korjauksen. Renksutarvikkeita on iso laatikko. Minä kun olen se, joka ratkoo kaiken mahdollisen uudelleen käytettäväksi kelpaavan materiaalin vaatteista. Voisin ommella renksuja vaikka koko suvun pyyhkeisiin, eikä jemma edes vielä paljoa vajuisi.
En taas ymmärrä, miksi en ole tehnyt tuota hommaa ajat sitten. Se on kivaa puuhaa. Ja nopeaakin. Kymmenessä minuutissa korjasin kuvan kasan, ja siihen sisältäyi jo langan vaihto ja puolaaminen.
Parempi ehkä kuitenkin, etten lupaa ihan kaikkia pyyhkeitä ja lakanoita korjata. Se homma jäi jo vähän kesken, kun keksin jotain muuta tekemistä. Siitä seuraavassa postauksessa.
