Retki Lieksaan
Lieksassa on kiva pistäytyä vaikka päiväkahveilla. Samalla voi katsastaa tutut retkikohteet, kirkkopuiston ja kaarisillan. Tällä kerralla jätimme Pielisen museon väliin, vaikka se on ehdottomasti kiva paikka viettää kesäpäivää.
Lieksasta kotoisin olevaa äitimuoria ei monta kertaa tarvinnut houkutella retkelle Lieksaan. Mummo oli valmiina lähtöön jo puolta tuntia ennen sovittua aikaa.
Pielisjoen rannalla sijaitseva kirkkopuisto on tosi levollinen ja viehättävä. Siellä kasvavat sopuisasti jättimäiset vanhat puut, hyvin hoidetut kukkaistukset ja luonnonkukkaset. Muutaman päivän päästä suuret pionikukkapenkit lienevät loistossaan. Kukat olivat jo täynnä suuria nuppuja.
Lapsena kujia pitkin kuljeskellessani puisto jäi mieleen suurempana kuin mitä se onkaan.
Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko paloi maantasalle vuoden 1979 tulipalossa, ja jäljelle jäi vain komea kellotapuli.
Aina pitää käydä kurkistamassa vanhan hautamökin ikkunasta, josta äiti kävi kavereineen kurkkimassa jo 1930-luvulla. Kerran tyttöjen tavat tunteneet pojanviikarit olivat menneet mökkiin odottamaan tyttöjä. Tytöt olivat tietysti säikähtäneet kuollakseen nähtyään hämärän muistomerkin sisällä virnisteleviä poikia.
Monet hienot rautaiset ristit ja muistomerkit ovat säilyneet puistossa hyvin.
Äidin nuoruudessa kirkkopuiston rannasta oli usein pujahdettu jokeen uimaan.
Nyt rannalla istuksivat vain somat variksenpojat.
Yhden nurkan puistosta ovat valloittaneet puna-ailakit ja leinikit.
Ohessa Karjalaisen kulttuuritoimittajan Suonna Konosen kokemuksia Lieksasta. Kirjoitus julkaistiin Karjalaisessa 27.5.2018. Osula josta Suonna kertoo, oli äitini kotitalo. Matti-ukkini työskenteli Osuuskaupan johtajana, ja perhe asui kaupan yhteydessä olleessa asunnossa.
Kaarisilta on hieno. Huonokuntoinen, kenties, mutta kaunis.
Viime kesän Lieksan reissuistamme voi lukaista tästä linkistä Ulkomaille Lieksaan. Silloin kävimme eri reissulla Pielisen ulkomuseossa.
Kotimatkalla keräsimme kaverini kanssa tienposkesta säkillisen hyljeksittyjä lupiineja. Eilen värjäsin sinisillä kukkasilla ensimmäisen lankasatsin, ja tänään joutuvat pataan lupiinien lehdet ja varret. Värjäysprojekteista juttuja ja kuvia blogissa lähipäivinä.
