Juhlapäiviä
En muistanut eilen ilman blogi-fanini Raijan onnitteluja, että olen nyt ollut vuoden eläkkeellä olosta. Vapaus on ihanaa, vaikka työpaikkanikin oli tosi mieluisa.
Tänään pienin lastenlapseni Eden täyttää neljä vuotta. Heidi oli tehnyt kakun sankarin toiveiden mukaisesti.
Edenin juhlavalmistelujen lomassa Heidi valmistautuu seuraavaan taidenäyttelyynsä, joka on Sofian kulttuuritalolla.
Tässä paloja Heidin uusimmista töistä, joita voi katsella tarkemmin esimerkiksi näistä linkeistä
Seela jatkaa vielä ekaluokkalaisena muutaman viikon, mutta Nuotti ja Bayowa pääsivät tänään kesälomalle. Mikä ihanuus olikaan aina keväisin, kun koulu vähäksi aikaa loppui.
Kansakoulun kevätjuhlissa muistan ainakin esittäneeni sinivuokkoa ja laulaneeni kuorossa. Ompelija ompeli esiintyjille vuokkomekot, joita piti kylmänä kevätpäivänä käydä sovittamassa ompelijan kotona. Mekon ihanuus vähän lohdutti, kun paitahihasillaan vuoroa odotellessa tuli kylmä. En muista vuokkoesityksestä muuta kuin että siinä piti tanssahdella lavalla kukkaismaisen kevyesti. Osa vuokoista oli valkoisia ja osa sinisiä.
Kirjoittaessani mieleen tulvahti lisää esiintymismuistoja oppikoulun ajoilta. Kerran kevätjuhlassa lupauduin soittamaan pianolla irlantilaisen kansanlaulun. Kotona se sujui kai ihan kohtuullisesti, mutta juhlassa soitin ihan omiani. Improvisoin siis, koska unohdin kesken kappaleen miten nuotit menivät. No huh! En tainnut sen kokemuksen jälkeen olla enää innokas soittamaan julkisesti.
Joulujuhlassa esitin vilperiä tonttua, jonka piti näytelmän lopuksi hypätä lavalta alas ja juosta karkuun. Tonttu oli juuri jäänyt kiinni tekemistään kolttosista ja odotettavissa oli joulupukin nuhtelua. Hyppäsin jännityksessä varomattomasti ja satutin kantapääni. Koko joululoman sitten linkutin. Vähän tylsä päätös lukuvuodelle, mutta tontun rooli oli kyllä mieluinen.
Bayowan luokka ei osallistunut tänä keväänä ohjelmaan, mutta Nuotti esitti maata pitelemällä pahvista rekvisiittaa käsissään. Vuorosanoja ei Nuotin tarvinnut itse valitsemassaan osassa opetella, koska niitä ei ollut. Perinne siis jatkui, sillä äiti-muori oli suunnilleen Nuotin ikäisenä 1930-luvulla esittänyt koulun joulujuhlassa joulukuusta pitemällä pahvista kuusta edessään.
