Kietaisuhameesta puolihame ja pikkuinen kassi
Vintin siivouksen myötä olen löytänyt monta tuunattavaa juttua. Kylmällä kelillä viskon tavaroita vinttiin ovelta kunnes ovien edustat pullistelevat roinaa, ja vinttien takaosiin pääsee vain kujia pitkin. Kesäisin sitten siivoan sotkujani päiväkausia. Vinttejä kun on kolme, niin tekemistä riittää.
Nyt otin tuunattavien tavaroiden kasasta käsittelyyn Johannan hylkäämän kietaisuhameen. Kangas on oikein nätti, mutta minulla on ollut niin monia kietaisuhameita, ettei malli tällä kertaa oikein iskenyt.
Leikkasin hameen yläosan irti, ja ompelin yläreunaan kuminauhalle sopivan kujan. Pujotin kujaan vyötärölle käypäisen kuminauhan, ja ompelin nauhan päistään kiinni, toisen toiseen päähän kangasta ja toisen toiseen. En siis ommellut kuminauhaa lenkiksi.
Taitoin kankaan vyötärölle sopivalta leveydeltä, jolloin kankaan reunat menivät reilusti päällekkäin. Sitten ompelin kankaan molemmista reunoistaan kiinni vyötärönnauhan leveydeltä.
Kangasta riitti niin paljon päällekkäin, että se näyttää yhtenäiseltä ja pysyy hyvin aikoillaan. Kovin tuulisen päivän varalta ompelin puoleen väliin helmaan nepparin, jolla helman saa tarvittaessa nipsautettua kiinni.
Kangas on niin nättiä, ettei hameeseen tarvinnut tehdä mitään yksityiskohtia.
Myös Anita-kaverini innostui pitkästä aikaa ompelemaan itselleen kuminauhavyötäröllisiä hamosia. Ensimmäiset kaksi hän surautti palakankaista, ja seuraava taitaa syntyä kaapissa kutistuneesta tunikasta.
Olimme samaa mieltä siitä, ettei ompeleiden tarvitse näyttää ateljeetöiltä. Tärkeintä on hyvältä tuntuvat, omatekoiset vaatteet ja tekemisestä tuleva hyvä mieli.
Kuten Anita ompelemisen jälkeen asian ilmaisi:
"Toisen hameen vyötäröstä tuli aika ruma, mutta kukapa sitä puseron helman alta näkee. Ei kukaan."
Kietaisuhameesta jääneestä palasesta ompelin pienen kassin. Ratkoin vyöt irti, ja
siksakkasin nauhojen aukot kiinni. Se olisi onnistunut hyvin käsinkin, mutta olin laiskalla tuulella.
Kun kankaan taittoi kahtia ja sitten taas kahtia, tuli kassista automaattisesti kolmitaskuinen. Taskuista olisi saanut tukevammat vuorikankaan avulla, mutta näin kassi on kepoisempi ja menee pieneen tilaan.
Ompelin pohjan ja sivusaumat suoralla ompeleella, ja taitoin pohjaan nurkkakolmiot. Siten pohjaan sai vähän leveyttä.
Hupsista! Enpäs mitannut vyönauhoja, vaan surautin ne paikoilleen. No sitten irrotin pitemmän, ja ompelin sen lyhennyksen jälkeen uudelleen.
Missu vähän mököttää, kun en antanut sen istua koneen päällä.
Tuunattuja kasseja löytyy lisää tunnisteella laukut ja hamosia hakusanalla hameet.
