Jakkara 1960-luvun tyyliin
Minulla on mieltymys jakkaroihin. En tiedä miksi, mutta mitäpä väliä sillä olisikaan. (Katso juttu Jakkaroita ei koskaan ole liikaa.)
Viimeisin tuunaus oli ihan alunperin puunvärinen. Se oli sellaisenaan monta vuotta, aika tavanomaisena siis. Ehkä se juuri tavallisuutensa takia oli enimmän aika vintissä laatikon alustana.
Muutama vuosi sitten maalasin sen siniseksi. Se oli sinisenä ihan siedettävä, mutta vieläkään se päässyt paraatipaikalle.
Viime kesänä putsasin siihen keltaisen maalipensselini. Se näytti vähän omituiselta, mutta se kelpasi kuistin pöydäksi. Siis toissapäivään asti. Sitten kävin siihen käsiksi.
Nyt se näyttää tältä.
Ihan ensimmäiseksi irrotin jakkaran jalat. Jokaisessa oli neljä ruuvia, jotka lähtivät helposti irti porakoneella. Jalattomana istuinosa oli helpompi päällystää. Samoin jalkojen kuorrutus onnistui näppärästi kun ne olivat irrallaan.
Kovan istuinosan pehmustin pakkauksen pehmikkeenä olleella superlonilla. Se oli aika ohutta, joten niittasin sitä kaksi kerrosta. Päällinen on äitini pumpulimekko 1960-luvulta. Tai oikeastaan jakkaraan kului vain pala mekon helmaa. Niittasin kankaan kireälle superlonin päälle.
Jalkojen ympärille kieputin mummini kävelypuvun helmaa, 60-luvulta sekin. Äiti, himoleikkaaja, oli jo ehtinyt leikata kankaan matonkuteiksi. Liimasin kuteet paikoilleen erikeeperillä. Läiskin liimaa kerroksen myös kuteiden päälle. Kun liima oli kuivunut, lakkasin jalat vesiliukoisella lakalla. Kangas muuttui kovaksi ja kolhuja kestäväksi.
Tältä jakkara näytti vielä toissapäivänä. Paitsi että kuva valitettavasti katosi johonkin ... Jakkara oli sinisen ja keltaisen kukertava. Jos löydän kuvan vielä, lisään sen myöhemmin.
Tuunattuja jakkaroita ja tuoleja löytyy lisää tunnisteella istuimet.
