Syökää ihmiset lettuja

Vastustamattoman hyviä lettuja saa tällä reseptillä

sekoita kaksi kananmunaa

lisää kahdeksan desilitraa maitoa, puoli desilitraa sokeria, teelusikallinen suolaa ja desilitra sulatettua voita

sekoita joukkoon viisi desilitraa gluteenittomia jauhoja (tavallisetkin käy) 

lopuksi lisää taikinaan kaksi desilitraa vichyvettä

Paista letut voissa kuumalla pannulla.

HUOM! Ennen paistamista irroita palohälyttimestä patteri. Käryä nimittäin tulee.


Tavallisesti teen taikinan punaiseen maitoon, mutta nyt sen korvasi juustomaito-vesiseos, puolet ja puolet. Asian vierestä: juustomaidosta tulee herkku-uunipuuroa, varsinkin leivinuunissa, jossa puuron kettu rapisee hampaissa. Juustomaidossa on paljon enemmän proteiinia kuin tavallisessa maidossa. 

Sisareni Taina, joka nuorempana inhosi marjojen poimista, kerää marjoja omien sanojensa mukaan himona. Tänä kesänä hän on rikkonut kaikki aikaisemmat vadelmaennätyksensä keräämällä 132,5 litraa vattuja. Hänen salaisessa vattupaikassaan on kuulema vieläkin raakileita, joten marjasaalis kasvanee vielä jonkun litran. 
Vattujen lisäksi Tainan himolistaan kuuluvat mustikat, vadelmat ja puolukat. 

Kukaan ei voi yksin syödä niin paljoa marjoja, joten Taina jakaa niitä auliisti. Keitin lettujen kanssa vattuhilloa, jota runsaasti levitin lettujen päälle. Hillosokerilla keitoksesta olisi tullut oikean hillon näköistä. Sen puuttuessa käytin raesokeria ja hyvää tuli. 

Oman pihan villivadelmia

Kun kolmannen kerran samana päivänä popsin lettuja, otin itseni hämäämiseksi niiden alle vain pienen lautasen. Turhaan yritin hämätä. Koska alunen oli pieni, oli keko sitäkin korkeampi. Kun nousin pöydästä, loikkasi Missu salamana pöydälle nuolaisemaan lautasen puhtaaksi. Kukapa ei letuista tykkäisi. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää