Tuolit kuin karamellit
Pelastin kaksi kaatopaikkakuormaan matkalla ollutta pientä tuolia. Ne olivat rähjäisyydestään huolimatta sieviä kuin karamellit, joten päätin päällystää ne karamellipapereilla.
Huvittelin muutaman pitkän vanhan sarjan, kuten Pyhimys ja Vaimoni on noita, ajan sohvalla lötköttäen ja tuoksuvia karkkipapereita silputen. Leikkasin aika monesta karkkipaperista kohdat, jotka halusin tuoleihin käyttää.
En suoraan sanoen muista, liimasinko paperit paikoilleen decoupagelakalla, vai olinko jo hoksannut, että vesiliukoinen seinäliima ajaa saman asian. Oli miten oli, niin lakkasin valmiit pinnat pariin kertaan vesiliukoisella lakalla.
Tykkään karkeista, mutta en suinkaan ole syönyt niitä noin valtavaa määrää. Olen saanut valtavan säkillisen karkkipapereita lahjaksi toisilta karkinsyöjiltä.
Tuolit ovat tosi monikäyttöisiä ja kevyitä siirtää paikasta toiseen. Matalalla tuolilla istuen on hyvä sytyttää uuni sen sijaan, että könyäisi polvillaan tai kyykkisi lattialla.
Tuolit ovat juuri sopivan korkuisia, että yllän niillä seisten ottaa romskuja kirjakaapin ylähyllyltäkin.
Välillä yksi tuoleista on yöpöytänä.
Pienet vieraat asettelevat sopivan korkuiset tuolit katsomoksi telkkarin eteen.
Tuunattuja istuimia myös
ja tunnisteella istuimet
