Horsman lumoissa

Olen tänä kesänä popsinut luonnonkasveja aikaisempaa enemmän. Postauksissa Missu ulkoilee, Makuja luonnosta ja Kesän ensimmäinen sato, olen joistakin kokeiluista kirjoittanut.     

Sumin sörsselit -blogista (linkki kohdasta Näitä vilkuilen) sain pienen tauon jälkeen innoituksen jatkaa kokeiluja. Blogissa oli niin kiva ohje horsmamehulle, että kävin hetikohta sen luettuani riipimässä pellonlaidasta kipollisen horsmankukkia. 

Sumin ohjeen mukaan liotin kukkia vähän aikaa haaleassa vedessä, siivilöin mahdolliset ötökät pois, ja pistin kukkaset kiehumaan uuteen veteen. Ohjeessa kukkia oli litra, vettä neljä desiä ja sitruunamehua neljännesdesi. 

Innoissani riivin kukkia vähän reilummin, joten suurensin hieman myös veden ja mehun määrää. Kun vesi oli muuttunut vaaleanpunaiseksi, siivilöin kukat siitä ohjeen mukaan pois, ja niiden tilalle lisäsin kaksi desiä sokeria. Kun se oli sulanut, nostin keitoksen jäähtymään. Se oli kauniin väristä ja hyvää. Varsinkin kylmänä, kuten Sumi blogissaan kirjoitti. Mehu on varsin näkyisää eli sitä voi lantrata reippaasti. 

Sumille kiitos erikoisesta ohjeesta! Suosittelen sitä eteenpäin.

Olen käyttänyt horsmaa myös näin 

Silppusin kuivaamiani lehtiä käsien välissä hienoksi, ja sotkin ne survottun puolukan kanssa. Makeutin seoksen agavesiirapilla ja sekoitin sen rahkajogurttiin. Sekaan laitoin myös gluteenittomia maissihiutaleita. Hyvä aamu- tai välipala!

Maukas aamupala syntyi myös näin. 
Silppusin tuoreita lehtiä saksilla, ja kaadoin silpun päälle ruusunmarjasoppaa. Myös siihen seokseen laitoin puolukkasurvosta, agavesiirappia, rahkajogurttia. Ruokaisammaksi aamupala muuttui gluteenittoman hedelmämyslin ansiosta. 

Kuivattua horsmaa pistän silloin tällöin vihreän teen sekaan. 


Luonnosta saatavista herkuista lisää juttuja löytyy hakusanalla luomuruokaa.