Karkkipaperipussukoita
Karkkipapereista voi tehdä vaikka mitä. Sen lisäksi, että olen päällystänyt niillä huonekaluja (Lue juttu Tuolit kuin karamellit) olen ommellut niistä esimerkiksi pussukoita. En tarvitsisi niitä enää yhtään enempää, mutta koska niitä on niin kiva näperrellä, valikoima senkun kasvaa. Olen sitäpaitsi saanut ihan järkyttävän paljon papereita lahjaksi, ja onhan niitä käytettävä. Postilaatikkoonikin on muutamia kertoja ilmestynyt karkintuoksuisia kuoria pullollaan papereita.
Pussin tekeminen alkaa siitä, että valitsen sillä hetkellä silmää miellyttävät paperit. Ruskeaa kynäpenaalia toivoneen kaverini työhön valitsin ruskeat dacapo-paperit.
Joskus hyödynnän koko paperin, mutta aika usein tarvitsen vain osan paperia. Sitten silppuan valmiiksi valitsemani tarvikkeet.
Silitän paperit, yhden kerrallaan, kaksipuoleiselle liimakankaalle. Laitan pussukkaan tulevan vuorikankaan jo valmiiksi alimmaiseksi. Aluksi painan paperia vain sen verran, että se kevyesti tarttuu liimaan. Kun kaikki paperit ovat paikoillaan, silitän ne kunnolla kiinni. Samalla silityksellä liimakangas tarttuu vuorikankaaseen. Huonosti tarttuneita papereita voi paikata lisämäällä liimakangasta tarvittaviin kohtiin.
Silitysvaiheessa leivinpaperi molemmin puolin työtä on välttämätön. Onnistuin tahmaamaan sekä silitysalusen- että raudan, koska en tarpeeksi huolellisesti leivinpaperia asetellut. Muutaman kerran laitoin paperin nurinperin, jolloin liima tarttui mihin sattui. Raudasta liima kyllä irtosi ihmesienellä, mutta oli aika rasittavaa sitä jatkuvasti putsata. Alusesta liimaa ei saanut irti millään, joten se piti vaatteita prässätessä peittää vaikka pyyhkeellä. Kun kerran sen unohdin kuten myös raudan tsekkaamisen, silitin liimat suoraan vaaleaan paitikseeni. Siinä vaiheessa ostin vaatteita varten sekä uuden raudan että alusen. Vetäisen alusen vanhan päälle aina kun silitän vaatteita.
Silittämisen jälkeen siksakkaan paperit vuorikankaaseen kaikilta sivuilta. Jos paperit pistää reunoistaan himpun verran päällekkäin, pääsee tikkauksessa vähän vähemmällä.
Seuraavaksi ompelen karamellikankaan päälle kirkkaan muovin. Edullisinta on ostaa metritavarana myytävää pöytäliinamuovia. Se kestää ihan yhtä hyvin kuin kristallimuovi. Vaikka lie samaa tavaraa, en tiedä.
Muovin kanssa osittain samoilla ompeleilla kiinnitän sulkemissysteemin, joko vetskarin tai tarranauhaa, paikoilleen. Napin laitoin muutamaan, mutta eniten suosin tarranauhaa. Laitan sulkemissysteemin milloin keskelle, milloin yläreunaan, milloin sivulle. Joskus teen läpän ja joskus taas en. Lopuksi ompelen sivusaumat, muovin, karkkikankaan ja vuorikankaan samalla ompeleella. Osaan pussukoista teen pohjalevikkeen, mutta osa saa jäädä ihan litteiksi.
Vuorikankaina olen käyttänyt vanhoja pöytäliinoja, huiveja ja kankaiden jämiä. Myös vetskarit ovat usein jo kertaalleen käytettyjä.
Pussukat ovat sisustaa nätimpiä ulkopuolelta. Jos viitsisin ommella vuorikankaan peittämään siksakkaukset, olisi lopputulos viimeistelty. Kaunis ulkonäkö on kuitenkin mielestäni tärkeämpi kuin siisti sisäpuoli.
Käytän pusseja monessa virassa; kännykkäpussina, meikkipussina, paperinenäliinapussina, sekalaisten romujen pussina käsilaukussa, avainpussina ... käyttötarkoituksia kyllä keksii. Joskus pakkaan omatekoiset korut karkkipaperipusseihin.
PUSSUKOITA MYÖS
Lisää pusseja ja nyssäköitä hakusanalla pussukat
