Missu karkulainen


Missu, mokoma villikissa, säikäytti minut pahanpäiväisesti pari päivää sitten. 

Luulin sen jo kaivautuneen yöunille, kun menin nakkaamaan roskista pihalle. Raotin ulko-ovea vain hetkeksi ja ehdin tuskin tajuta, että Missu syöksyi ulos jalkojeni vierestä kuin raketti. Se vilkaisi minua kerran muutaman metrin päässä portaista ja häipyi pimeään metsään.



Painelin heti Missun perään, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään. Rämmin pitkin metsää taskulampun valossa, ruokapussia heilutellen ja toivoin Missun tulevan tuoksua kohti.

Välillä kävin turhaan tarkistamassa olisiko se tullut sisälle. Paniikki alkoi jo hiipiä, koska metsässä on isoja pöllöjä ja haukkoja ja kettuja. Lisäksi oli aika viileää eikä Missu ollut koskaan ollut pihalla ilman valjaita. Ajattelin ettei se osaisi ominpäin kotiin.

Tarinalla oli onnellinen loppu. 
Lopulta, sillä välin kun hädissäni etsin karkulaista metsästä, se oli tullut kotiin. Apujoukkojen saapuessa oli se istunut tuvassa ja kuulostellut ulkoa kuuluvia ääniä.

Kun menin sänkyyn, kömpi Missu heti viereen peiton alle eikä hievahtanutkaan kainalostani ennen aamua. Toivottavasti yhdessä metsäretkessä oli sille seikkailua kyllikseen. 


Missu kuiskaa korvaani, ettei se enää ikinä karkaa ulos. 



Ja hakusanalla don-sfinx löytyvissä jutuissa

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa