Oodi esiliinoille

Minun piti lapsena pitää aina, tai ainakin tosi usein, essua. Mummi, joka asui meillä, ompeli toinen toistaan sievempiä esiliinoja, jotka suojasivat mekkoa. 

Jossain vaiheessa essun käyttäminen alkoi ärsyttää. En tiennyt ketään muuta tyttöä, jolla olisi ollut esiliina. Kerran naapuriin lähtiessä viskasin essun nurkan taakse maahan. Juuri silloin mummi sattui katsomaan ikkunasta ja hihkaisi ikkunasta: 


Kristiina, pistäpäs essu päälle. 

Yksi mummin tekemä essu lapsuudestani on säilynyt tänne asti. Mummi osasi tehdä polkukoneella siksak-ommelta, huolitella kankaanreunan. Kerran kotiin tullut sähköompelukoneiden kauppias oli pyytänyt mummia salaamaan, että polkukoneella voi tehdä siksakkia. Hän oli sanonut, etteivät sähkökoneet mene kaupaksi, jos muutkin ompelijat sen taidon oppivat.





Essun alla on mummin ompelema mekko. Hän teki mekkoon rimpsun, jonka aukaisulla mekkoa sai pidennetyksi kun kasvoin pituutta. Pikkusiskoni Taina peri mekon, ja yhä vaan se on ehjä. 1960-luvun kankaat kestävät ikuisuuksia.



Vapaaehtoisesti käytän essua yhä. On toki helpompi pestä essu kuin mekko, ja essuja voi pestä usein kuumemmassa vedessä kuin muita vaatteita. Sitäpaitsi essu näyttää ja tuntuu kodikkaalta.











Varsinkin 60-luvun kankaista ommellut esiliinat ovat kauniita. Minulla on tallessa muutama sukulaisilta peritty puoliessu ja muutaman olen ostanut kirpusta. 

Kerran irroitin puoliessuista solmimisnauhat, ja pujotin essut porstuan verhotankoihin. Halusin pitää ne esillä ja ajattelin myös, etteivät ne kauan kestäisi jatkuvaa pesua. Onneksi 
säilytin nauhat kunkin esiliinan taskussa. 










Eilen nimittäin halusin essut taas essuiksi, ja ompelin niiden nauhat paikoilleen. 
Ihmettelin, kun yhdessä muuten niin siististi ommellussa essussa ei ollut kujaa jonne nauhan olisi voinut tuikata. Ompelin asiaa kummastellessani nauhan vyötärönauhaan kiinni vain huomatakseni, että olin ommellut sen helmaan. Vyötärön puolella kyllä oli kuja niinkuin pitikin. 














Olen onnistunut siirtämään esiliinakulttuurin lapsilleni, ja he ovat siirtäneet sen lapsilleen. 

Kesälomalla Johanna ompeli Heidin Eden-tyttöselle hienon lappuessun Marimekon kankaanpalasesta. 


Johanna puolestaan sai mukaansa kirpputorilta löytämäni esiliinan, johon kuului kaksi samasta kankaasta ommeltua keittiöpyyhettä. Leila on tilannut minulta juhlaesiliinan. Se pitää ommella vaaleanpunaisesta kankaasta, ja siihen pitää ommella taskut ja röyhelöt.









Missun mielestä esiliinojen kuvaaminen oli hauska leikki. 










Useimmiten käytän Heidi-tyttäreni monta vuotten sitten ompelemaa puoliessua. Hän teki sen minulle pihahommia varten, mutta siitä tulikin sisäessu. 

Se on suoranmallinen ja niin pitkä ja leveä, että sen voi halutessaan sitoa rinnan yläpuolelle tai sitten tavalliseen tapaan vyötärölle.


















Taidan jättää loput essuesittelyt toiseen postaukseen. Täytyy sitä ennen ommella yksi äidin ehdotuksen mukainen isotaskuinen esiliina ja painella enimmät rypyt pois vanhoista.
Esittelemättä jäävät nyt monet somat lappuessut ja pari vyötärömallista.

Taustalla näkyvän rottinkinaulakon tuunaus tässä

Rottinkinaulakko siniseksi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa