Vanha pyyheteline
Ripustustappien virkaa toimittivat vääntyneet naulat, eikä tangosta ollut tietoakaan. Teline oli jossain vaiheessa maalattu epäsiististi valkoiseksi, mutta maalien alta kurkisti kaunis vihreä pinta. Hinta oli peräti kaksi euroa.
Aloitin heti kotiin päästyäni rapsutella valkoista maalipintaa pois. Osa lohkeilleesta maalista lähti helposti pois puukolla kutittamalla, mutta telineen viimeistelyyn meni tuntikausia. Poistin maalia kevyesti vähän kerrallaan, koska halusin säästää mahdollisimman paljon telineen vihreää pintaa.
Hiomapaperin lisäksi käytössäni oli myös joku vanha, partahöylän näköinen vekotin, Siinä oli ohut ja terävä terä, jonka avulla pintamaalia sai irti ilman suurempaa tuskaa, vihreää pintaa vioittamatta. Terää ei tarvinnut pahemmin edes painaa. Vekottimella saattaa olla joku nimikin, mutta en tiedä mikä.
Aloitin työn sisällä, mutta siirryin jatkamaan sitä ulos aurinkoon. Ehdin jo puolessa tunnissa saada sisälle aikamoisen pölypilven.
Ulkona puuhailu on mukavaa. Melkein mikä tahansa työ tuntuu pihalla kevyeltä, ja askaroidessa voi samalla seurata pihapiirin tapahtumia.
Kun sain pinnan mieluisaksi, lakkasin sen ohuesti puolikiiltävällä, vesiliukoisella lakalla. En halunnut pinnasta liian siloista, vaan jätin sen vähän rosoiseksi.
Kaverini näperteli telineeseen ripustustapit neljästä pienestä puisesta lankarullasta, joiden päihin hän liimasi puiset napinpohjat. Siis sellaiset joiden päälle ommellaan kangasnapit. Romupurkeissani on siis kaikenlaista hyödyllistä.
Telineessä on yksi kauneusvirhe. Edessä oleva liina roikkuu muovisessa tangossa. Se laitettiin väliaikaiseksi ratkaisuksi vuosi sitten, mutta kyllä siihen vielä jossain vaiheessa löytyy puinen tanko.
Telineen mekko vaihtuu mielialani mukaan. Kaksi kirjailtua liinaa on ommellut taloni entinen omistaja. Joskus pistän siihen huivin ja joskus siinä ei roiku mitään.
Koukuissa roikkuu kaikenlaista muuta paitsi pyyhkeitä.
Erilaisia tuunattuja naulakoita löytyy lisää hakusanalla naulakot.