Kiiltokuvatuoli
Sain käsiini aika räjähtäneen näköisen pienen tuolin. Sen istuimessa ja selkänojassa oli joskus ollut maalipinta, mutta maalista jäljellä oli enää epämääräisen värisiä kaistaleita. Putkijaloissa oli enemmän ruostetta kuin maalia.
Aikaisemmat samantapaiset tuolit päällystin karkkipapereilla (Katso postaus Tuolit kuin karamellit.), mutta tämän halusin maalata.
Hioin maalintyngät pois ja maalasin tuolin kahteen kertaan puolikiiltävällä huonekalumaalilla. Metalliset putkijalat hioin myös, ja maalasin ne valkoisiksi.
Se oli kivaa pihalla tehtävää hommaa. Hiontapölyt lensivät taivaantuuliin, eikä maalinkatku käynyt ulkona nokkaan. Pienet rosot saivat jäädä paklaamatta, mutta pari tikkua hioin pois.
Sininen väri oli nätti, mutta kaipasin tuoliin jotain lisää. Niinpä kaivoin esille kiiltokuvajemmani. Osa kuvista on vanhoja, jostain vihkosesta irrotettuja, mutta suurin osa on aivan uusia. Silloin tällöin ostan arkin, ja olen saanut lapsiltani jotain arkkeja lahjaksi. Tulee ihan lapsuus mieleen, kun leikkaan kiiltokuvia irti arkeistaan.
Kuvat tarttuivat hyvin kuivaan maalipintaan decoupagelakalla. Lakkasin ne myös päältäpäin, ja viimesilaukseksi levitin kimalladecoupagea joka puolelle tuolia. Pitäähän kiiltokuvissa olla vähän kimallusta.
Tuoli on sisäkäytössä, mutta roudasin sen pihalle kuvattavaksi saadakseni esitellä komeita saniaisiani.
Decoupagelakka on kestänyt tosi hyvin myös huonekaluissa.
