Uteliaat eläinystäväni
Tiaiset ja oravat eivät aina voi vastustaa kiusausta käydä
tutustumassa sisätiloihin. Kerran kesällä kun tulin sisälle,
juoksi orava minua vastaan eteisessä. En tiedä miten pitkään se
oli sisällä seikkaillut, mutta nukkumaan mennessä selvisi,
missä se ainakin oli käynyt. Se nimittäin oli piiloittanut tyynyni alle
kaksi maapähkinää. Aamulla löysin vaatekaapistani lisää pähkinöitä.
Viime kesänä oravanpoikanen kävi monta kertaa
kurkkimassa kuistinovesta. Kerran se rohkaistui tulemaan
pitemmälle. Se kipaisi suorinta tietä tuvan pöydälle ja jatkoi
tutustumisretkeään olohuoneeseen. Siellä se pomppi sohvalla
ja nojatuoleissa. Lopuksi se juoksi makuuhuoneeseen, missä
sängyn päällä näytti olevan hauska hypähdellä.
Oravanpoikasta taisi vähän ärsyttää, kun se näki ikkunasta
pihalle, mutta ei yrityksistä huolimatta päässyt lasin läpi ulos.
Retken päätteeksi se palasi sukulaistensa pariin samaa
tietä mistä oli tullutkin.
Hömötiaiset ovat tiaisista uteliaimpia ja käyvät silloin tällöin
lentelemässä sisällä. Yleensä ne pääsevät omin neuvoin takaisin ulos,
mutta joskus ne tarvitsevat ihmisen apua. Yksi hupsu pieni hömppä sai
ympäri alakertaa lenneltyään päähänsä piiloutua kaappipakasteen
taakse. Kun kaverini siirsi pakastinta, nökötti lintu sen takana
nurkassa, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen pois. Juuri kun olin
saamaisillani sen otetuksi käteeni, se lennähti verhotangon
lentelemässä sisällä. Yleensä ne pääsevät omin neuvoin takaisin ulos,
mutta joskus ne tarvitsevat ihmisen apua. Yksi hupsu pieni hömppä sai
ympäri alakertaa lenneltyään päähänsä piiloutua kaappipakasteen
taakse. Kun kaverini siirsi pakastinta, nökötti lintu sen takana
nurkassa, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen pois. Juuri kun olin
saamaisillani sen otetuksi käteeni, se lennähti verhotangon
päälle. Pihalle se lähti vasta kuultuaan kavereidensa sirkutuksen
ulkoportailta.
ulkoportailta.
Lisää eläinjuttuja löytyy hakusanoilla
oravat
linnut
metsäkauriit
puput
siilit