Kauriiden lumoissa

Jo vuosien ajan olen ruokkinut metsäkauriita pihamaallani. Ensimmäisinä talvina kauriita oli neljästä viiteen, mutta vähitellen ne rupesivat lisääntymään.

Töpösarvi kaksi vuotta sitten.
 Kahtena viime talvena niitä on enimmillään ollut yhtäaikaa ruokailemassa pihalla yksitoista, mutta niitä on lähistöllä vielä muutama enemmän. Osa tykkää käydä ruokailemassa itsekseen tai pienessä porukassa. 
On uskomaton näky, kun koko sakki on ikkunan takana. Ne ovat niin lähellä, että avoinaisesta ikkunasta yltäisi lähimpiä eläimiä koskettamaan.

Olen oppinut tosi paljon kauriiden elämästä, niiden elintavoista, ruokatottumuksista, yöelämästä, sarvien kasvusta ja valtasuhteista.
Kaltaiselleni luontohöperölle kauriiden läsnäolo on luksusta. Syys- tai lokakuusta toukokuulle asti saan joka päivä katsella noita ihania eläimiä. Keskitalvella ne vierailevat pihalla monia kertoja päivässä, ja usein ne yöpyvätkin pihapiirissä. 

Viiden vuoden ajan porukan pomo oli vanha herra, Töpösarvi. Se sai nimensä silloin, kun sen sarvet olivat vasta pienet töpöt. Eihän sen nimeä voinut enää muuttaa siinä vaiheessa, kun sarvet myöhempinä keväinä kasvoivat komeiksi monipiikkisiksi.
Töpösarvi piti nuoremmat pojat kurissa ja nuhteessa. Se suvaitsi niiden tulla samalle kasalle syömään vasta noukittuaan kasasta mieluisimmat tarjoilut.Tänä talvena kauriskarja oli saanut uuden johtajan, eikä Töpösarvea näkynyt koko talvena. Uusi johtaja oli muutaman vuoden takainen vasa, Pikkusarvi, jonka nimi ei myöskään ole oikeudenmukainen.

Lähikauppa auttaa pitämään kauriit kylläisinä lahjoittamalla bioroskiksen sisältöjä kauriiden pöytään. Lahjoitusten lisäksi ostan kauriille kauraa ja heiniä ja joskus ne saavat vierailta tuliaisiksi kuivia leipäpalasia.

 Lisää juttuja eläimistä löytyy hakusanoilla

 metsäkauriit
puput
oravat
linnut 
siilit


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää