Jakkaroita ei koskaan ole liikaa

Pienehköjen huonekalujen tuunaaminen on hauskaa. Ne valmistuvat nopeasti ja jos tulos ei miellytä, ne voi melkein yhtä nopsaan tuunata uudestaan.

Yleensä teen hionta- ja maalaushommat pihalla, mutta ei mahda mitään jos innostus iskee talvella. Silloin pöly peittää huonekalut ja lattiat, mutta pölynimuri on keksitty. Tuvan puinen pöytä on toiminut monen askaroinnin alusena, ja se taitaa kyllä vähän näkyä sen pinnassa. 

Sadesäällä porstua muuttuu pieneksi työpajaksi, missä voi puuhaillessaan kuunnella pihalta kuuluvia ääniä.

Kuvan jakkaroista sai takapuoleen tikkuja, maalipinnat olivat lohkeilleet, ja niiden ruosteiset jalat heiluivat ruuvien puutteessa. Hioin jakkarat kauttaaltaan kevyesti ja tungin istuinosien isoimpiin koloihin pakkelia. 

Paremmassa kunnossa olevan jakkaran maalasin siniseksi ja sen jalat valkoisiksi. Metallijalkojen maalaus oli hankalampaa kuin puisen istuinosan, mutta tuli niistä ihan välttävät. Spraymaalilla pinnan olisi kai saanut tasaisemmaksi. 

Kun istuimen maalipinta oli kuiva, kiinnitin siihen maalarinteipillä kakkupaperin. Sitten upotin superlonpalan valkoiseen maaliin, ja töpöttelin sillä paperin reunaosien läpi koristekuvion. Kakkupaperin nostin heti varovasti pois, ettei se tarttunut kiinni jakkaraan. 

Toinen jakkara sai siniset jalat ja pehmeän istuinosan. Ompelin koneella kirpputorilta ostamani euron kanavatyön liian kuumassa pesemääni villaiseen sohvatyynyyn. Tyynynä se ei enää ollut hyvä, koska se muuttui vanuttuessaan epämääräisen muotoiseksi. Jakkarassa tarvittiin vain sen edelleen hyvä keskiosa. Kiinnitin nitojalla sekä päällisen, että pehmusteen paikoilleen, ja leikkasin liiat kankaanreunat pois. Pehmuste on pakkausmateriaalina ollutta superlonia. 

Lopuksi kiinnitin jalkoihin puuttuvat ruuvit, ja jakkarat saattoi taas ottaa käyttöön. 

Lisää tuunattuja tuoleja löytyy hakusanalla istuimet.